Harmaata...

Elämä on ollut aika harmaata viime päivinä. Ihan niin kuin nämä Rakkaalle Aviomiehelle päätyneet sukat, jotka ensin meinasin sille 80-vee enolle. Eno tulee saamaan tumput ja kaulaliinan ja onneksi pääsin mukaan "veljesten" lahjaan, niin muuta ei tarvitsekaan. Elämää on harmaannuttanut sää, suruviestit, ikävä posti ja 2 päivää töitä kesken hiihtoloman. Okei, noi työpäivät on oma moka, tai siis Robinson Crusoen toive. Hän haluaa kuulemma pelata pleikkaa pari päivää pappan kanssa ihan rauhassa. Pelatkoon, tänäänkin joutui pappan kanssa hiihtämään :) Ähäkutti!

Perjantaina lähdetään Robinson Crusoen kanssa junalla Saloon. Yksi niistä seitsemästä enosta toimii kuskina ja yhden toisen luona piipahdetaan. Tällä kertaa en vie lautasia, kuten vuosi sitten, vaan vanhoja savikiekkoja, äiteen perintöä. Susulla olis 10-vuotisbileet, niillä ois kiva piipahtaa...

Syvämietteistä pohdintaa bloginpidosta

Kirjoittaako aina kaikki totta blogeihinsa ja voiko kaiken uskoa? No ei.

Pitääkö aina kommentoida tai ryhtyä lukijaksi? No ei.

Pitääkö aina vastata kommentteihin? HHmmm... Tilanteen mukaan, luulisin.

Pitääkö aina ihastella ja olla samaa mieltä? Ei kai...

Kuuluuko kaikki johonkin kuppikuntiin ja onko se jotenkin pakollista? En mää vaan tunnusta kuuluvani, en tunne "kaikkia" ja käyn miiteissäkin aika harvoin. Saati millään matkoilla. Joo, tästä oon ehkä vähän kateellinen muutamille :)

Pitääkö kaikki kertoa? Ei tietenkään, privaatit on privaatteja.

Pitääkö aina olla iloinen ja reipas ja positiivinen? Onneksi ei.

Onko pakko pitää arvontoja, jos ei huvita? Ei kai, eihän?

Mitä ihmettä niillä "lukijoilla" oikeesti tekee? Vai onko tää joku "mulla on eniten lukijoita" -kilpailu? No onneks ei oo :)

*************************************

Pitäiskö mun kutoo ittelleni paksumpi pipo, taitaa aivot olla jäässä. Äiteen perintöturkki onneks lämmittää noin muuten. Ei meillä pakkanen haittaa kuin kauhukaksikkoa, raukkojen tassut palelee :(

Onnellinen yleiskoneen omistaja

Ostin aikoinaan kirpparilta ihan kivan piilipsin yleiskoneen, joka on muuten hyvä, mutta se on ruma ja kovaääninen. Nyt näin "rikkaana perijättärenä" :) ajattelin niitä rahoja laittaa edes johonkin järkevään ja siitä se sitten lähti, hiljaisen ja kauniin yleiskoneen metsästys.

Lipulta se löytyi, kaivattu kone. Samaan aikaan sain vielä vinkin, se tulee Hulluille Päiville alennukseen. Ostaisin ja säästäisin samaan aikaan, voi vinde!

Tänä aamuna Rakas Aviomies oli valjastettu vaativaan hommaan hakea kone minulle Tapiolan Stokkalta. Ohjeet olivat pitkät ja kattavat lähtien koneen sijoituspaikasta ja parkkeerausvinkistä ja päätyen väritoiveisiin ja käskyyn SOITA, jos ei näitä. Mutta kuten miehet yleensä, ohjeita ei luettu. Mies oli eksynyt, ottanut kahdesta jäljellä olleesta toisen, tietämättä väriä ja panikoinut ihmispaljoudessa. Värikin selvisi sitten myöhemmin ja olen oikeasti onnellinen. Minulla on valkoinen KitchenAid. Kiitos äiti!

Mieluummin pitäisi

Ekaluokkalainen Robinson Crusoe pelaisi mieluummin Angry Birdsejä kuin tekisi läksyjään. Rakas aviomies on melkein yhtä koukussa kuin poitsukin, eikä äiti-ihmiseltäkään paljon puutu.

Äiti-ihminen tekisi mieluummin käsitöitä kuin olisi töissä ja vielä jättäisi KyJyt tekemättä ja tekisi vain kaikkea uutta kivaa. Ideoita taas pää täynnä, mutta en uskalla aloittaa...

Äidin asunto pitäisi myydä, mutta ei niin halvalla kuin ostaja haluaisi maksaa. Mieluummin haluaisin ison perinnön ;) Asunnonmyyntipeli sattuu mahaan, näköjään.

Haluaisin myös kommentoida muiden blogeja, mutta jostain syystä se ei onnistu. Herjaa jotain halvatun tiliä, joka on estetty tai jotain. Mieluummin kommentoisin samalla kerralla kun luenkin, eikä jonkun kommervenkin kautta.

Mieluummin myös nukkuisin viikonloppuisin vähän pitempään, mutta Robinson Crusoe on näköjään sitä mieltä, että lastenohjelmat alkaa kuudelta. Juu ei ala. Ei ole myöskään kiva herätä neljältä siihen, että lapselta valuu verta nenästä, onneksi meni nopsasti ohi. Pitäisi tosin meidänkin sänkyyn lakanat vaihtaa, kauhukaksikon mustis luulee olevansa luolakoira.

Äidiltä peritty turkki piti viedä jo keväällä kylmäkellariin, mutta siinä se kassissa odottaa edelleen viemistä, pitäisi myös jo kesäkenkiä laittaa säilöön ja kaivella sukkia talvena varalle esille. Mieluummin ilman sukkia kulkisin vieläkin ja lämpöisissä kesäkeleissä. Ei puutu kuin lämpöiset kesäkelit.

Mieluummin pitäisi lähteä kotiin. Siel on kivaa. Omat villasukat, syliin haluava ekaluokkalainen ja käsityöt. Paitti et on mul yks käsityö mukana töissä, älkää kertoko kellekään :)

Vihreä kannu

Äidin kirjahyllystä perin ISON keittokirjan, tähän pitäisi tutustua oikein ajan kanssa, kuten myös äidin tekemiin muistiinpanoihin emäntäkoulusta, silloin joskus lähes 60 vuotta sitten. Liina on äidin kirjoma, nyt kaapissa vie tilaa kolmen sukupolven kirjotut liinat, kun on mummin tekemiä ja itsekin kirjottuja. Ai niin ja ne edelleen kirjomattomat!

Kaunis vihreä kannu on äidin perintöä, tässä äiti aina teki lettutaikinan, lorautti pannulle rannemitalla taikinaa ja letut oli niin hyviä, että koirakin söi :) Kannun pohjassa lukee Arabia, mutta meille se on aina lettukannu. Robinson Crusoen riemuksi siinä oli tällä kertaa vihreää mehua!

Aarre ja vauvankakka

Äidin kirjahyllyn alimman laatikon alimmaisena, likaisena ja täynnä ties mitä moskaa, makasi pieni kissa kutomassa sukkaa. Otin talteen poloisen, pesin ja hoivasin, pidin lähellä ja lohdutin. Nyt hän pitää minulle seuraa neulepöydällä, sisällä lankakeriä ja mittanauha, hymyilee välillä ja nauttii auringosta. Pepussa lukee Arabia, mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä. Veen aarre.



Tein tilaustyönä Sudanista kaverin pressopannulle myssyn ja lisukkeeksi pannulapun. Väri on oikeesti niin vauvankakan sävyistä kuin olla voi, mutta tässä varmaan ihan hyvä. Samasta langasta oli se minun toppiliivimikälie tuossa pari juttua sitten. Kiva lanka, suosittelen, jos jostain löydätte.