Uneton Berliinissä

Olin kaverin kanssa muutaman päivän Berliinissä. Oli kivaa, vaikka yöllä ei niin hyvin nukuttanutkaan. Sänky kuopalla, tyyny letku ja pää täynnä ajatuksia, sellaista se välillä on, hyvien ja huonojen uutisten keskellä.

Kiitos edelliseen kuvapläjäykseen tulleista kommenteista. Tunika on ihana, lämmin ja väriterapiaa talven pimeyteen. Se on siis kudottu alkukesästä, mutta päätelty vasta talven kynnyksellä. Olen hidas viimeistelijä, kutominen on vaan niin paljon kivempaa. Tänä vuonna en lahjo kovinkaan paljoa itsetehdyillä jutuilla, koska se yksi iso joululahjakäsityö vei voimat ja ei vaan kiinnosta. Pikkuhiljaa jotkin käsityöt etenee, mutta on se vaan just nyt niin pal kivempaa mennä Rakkaan Aviomiehen kainaloon ja vaikka lukea. Nyt kesken Annika Sjögreniä, jännää psykologista dekkaria, suosittelen!

Kärppäkärvistelyä

Lankakaupan toka osa oli kamalan tylsä, sori vaan. Kolmas osa odottaa hyllyssä, mutta oli pakko ottaa jotain muuta väliin. Olen pitänyt Röngän Kärppä-sarjasta tähän asti, mutta tämä Ystävät kaukaa on huono. En vaan tykkää. Ei aina voi tykätä.

Kutomaankaan ei jouda, kun remontti on taas jatkunut, pitkästä aikaa. Nyt tehdään pojan vanhasta huoneesta harrastehuonetta, ns. peliluolaa. Saa kattoo sit mitä siitä oikeesti tulee. Riitaa saatiin aikaiseksi jo seinien väristä, kun mää sanoin maalarinvalkoista (ja ne värit sit tekstiileillä), mut Rakas aviomies ja Remontti-Reiska haluis leikkiä väreillä. Eivät sit kuitenkaan pystyneet sanomaat, että MILLÄ värillä. Remontti-Reiskan apunaiset (oikeesti naisia, ei kirj. virhe, toim. huom.) olivat laittaneet tasoittavan laminaattitapetin seinään ja maalanneet ne sitten valkoiseksi. Muuten kiva, mutta tapetissa on julmettu määrä isoja ilmakuplia, ei järin nätin näköistä. Tänään sit vielä pitäis mennä laminaattiostoksille, odotan melkein innolla...

Anittalle ja KristiinaS:lle kiitos edellisen kommenteista! Näkisin teittii molempii mielelläni! Tarkoitus on jättää ainakin joku säbä väliin ja tulla Menitan lauantai-miittiin vielä syys-lokakuun aikana. Vink vink muillekin!

Hyvää syksyistä viikonloppua kaikille!

Leppäkerttu huoneessani

Työhuoneessani viihtyy leppäkerttu. Mikäs siinä, muutenkin melko eläimellistä touhua.

Tässä viimeisin huivi kylmään työhuoneeseen talven varalle, vironvillasta, malli aika pal niinku omasta päästä. Mistäs tuolle leppikselle saatais lämmikettä?

Ja vaihteeksi parit sukat. Ollaan kaikki yllättyneitä :) Toisista näkee, tai siis ei näe, kirjoneuleharjoitelmaa. Seuraavalla kerralla värit täytyy valita vähän tarkemmin.

Muuten elo onkin sellaista tavanomaista. Robinson Crusoe miettii kuoleman jälkeistä elämää ja "Rakas aviomies" kuvittelee olevansa seuraava Django Reinhardt, makkarissa raikaa ränttätänttämusa. Mulla sukat (taas) kesken ja aloitinpa huvikseni villatakin itselleni aivan jumalaisen pehmeästä Gedifran Extra Fine Merinosta. Sudokukuume tällä erää vahvasti laantumassa ja lukunautintona dekkareiden välissä pliisuhkolta tuntuva Lankakaupan tyttö.

Näin meillä. Mites teillä?

Vähäks retroo :)

Mää löysin työpaikan vieressä olevasta ihanasta uudesta kaupasta näin ihanan kassin! Vähäks mää olen onnellinen :) Kaikki tarvittava mahtuu hienosti ja on kuulkaa viäl suomalaista tuotantoa! Voi jumpe!



Nämä puolestaan on taas yhdet sukat Rakkaalle Aviomiehelle. Seuraavatkin on jo puikoilla miehen suunnattomaksi iloksi. En olis uskonut, että voi miehen saada näin "pienellä" iloiseksi.

Ensi viikonloppuun kuuluu säbää, maalikauppaa, äänestämistä, kutomista, pulkkamäkeä ja muuta kivaa. Lukuintokin on taas löytynyt, dekkari sylissä on mukava kudoskella. Kaveri esitteli minulle Fred Vargasin dekkarit ja ne erilaisuudellaan viehättää. Nyt tosin Anna Janssonia kesken ja yöpöydältä pitäisi saada se vihonviimeinenkin sudoku-lehti tehtyä loppuun.

Valoisaa vaaliviikonloppua!

Ensi vuoden kujeet

Tässäpä muutamia eväitä ensi vuoden kujeiksi :) Mummo-seinäallakka ja neulepäiväkirja, eli paksu allakka, jossa joka päivälle oma sivu. Siihen päälle virkkasin kannet ihanite, vaikka en ees virkkaamisesta tykkää. Katson nyt yhden vuoden, että jaksanko päivittäin merkata tekosiani... Neuledekkarin sain kamulta lainaksi, hauskaa kevyttä ajanvietettä, tuo kirjailija on kuulemma jo yhdeksän noita kirjoittanut.

Mulla alkaa kohta loma ja meillä se tarkoittaa sitä, että netti ei pal käytöstä kulu. Oikein hyvää vuodenvaihdetta kaikille!

Arvonta ohi!

Ja voittajina maaliin selvisivät: Minna ja -tarjah-!!! ONNEA! Minnalle kelpasi molemmat mutta -tarjah-:lle vain pienempi, niin Viipaloitu villatakki lähtee Minnalle ja Sekaisin langoista Turun suuntaan. Tuolta profiilipalkin kautta löytyy mun sähköposti, laittakaahan minulle osoitetta sen kautta. Ja jotta ei tule puheita, niin arvonnan suoritti ihan oikea juristi, mää vaan liuskoja pitelin kädessä ja se-eiku-hän oli tärkee :) Oikein paljon kiitoksia kaikille osallistujille!!!

Päivän kevennys: Eilisen työpaikan poistumisharjoituksen minulle tärkein uhri oli kudin. Unohdin ottaa sen mukaan ulos! Olen mää kans onneton tunari.

Kirja-arvonta

Koska teilläkin pitää olla jotain tekemistä, kun minä olen Upinniemen varuskunnan kätköissä, niin pistän pystyyn pienen kirjahyllyntyhjennysarvonnan. Kaikki edes jonkinlaisen kommentin jättäneet osallistuvat ja palkintoina on kuvassa näkyvät kirjat. 2 voittaa, kumpikin yhden kirjan. Jos jompaa kumpaa kirjaa ei missään nimessä halua, niin siitä voisi kommentissa mainita. Jos ei halua kumpaakaan, niin voi silti osallistua, koska jos sattuu voittamaan, niin keksin sitten takataskusta jonkin ylläripyllärin korvaukseksi. Siinä tapauksessa käykin sitten niin, että kolme voittaa :)



Ja nyt hus kommentoimaan siitä! Aikaa saatte 21.10.2011 klo 12.00 asti.

Lomalainen ilmoittautuu :)

Kiitos lomatoivotuksista kaikille! On tää siis niin ihanaa elämää ilman pahempia aikatauluja sun muita paineita, hyvä et muistetaan joka päivä syödä jotain järkevää. Ainoa vakava asia on KyJy, jota pidän tiukasti hallussa, kävin sivupalkin listaa päivittämässä. Kuvallista raporttia joskus paremmalla ajalla. Tästä nautin, keskittymisestä olennaiseen = käsityöt :)

Lueskelin tuossa joutessani Joensuun Rautahuoneen, sen viimeisimmän Harjunpää-kirjan. Pidin, vaikka ahdistava olikin omalla tavallaan. Nyt on aloitettuna Anne Holtin Julkkismurhat ja ahdistaa sekin, Norjan tapahtumien vuoksi. Mutta piristystä on tiedossa, kun huomenna suuntaa nokka kohti Orimattilaa, johan tässä on pari yötä ehditty olla kotosalla... Ja eiku loma jatkuu!

Pakkoneuloosi on mun vika

Annakaisa Iivari on mun kaveri. Annakaisa on kirjoittanut muutaman kirjan, ensimmäisen nimi on Juhannus Toscanalaiseen tapaan ja toinen, n. kuukausi sitten ilmestynyt kirja on nimeltään Tyttöministeri. Kirjat ovat hauskoja ja leppoisia, aivan kuin Annakaisa itsekin on. Tämä muuten ei ole maksettu mainos :)!

Annakaisa on kirjoittanut Me Naisiin jatkiksen, jossa päähenkilöllä on Pakkoneuloosi-paita. Se on mun vika, kun olen jopa töihin erehtynyt moisella paidalla, viettänyt kahvipausseja kutoen ja asiasta puhuen. Tunnustan.

Näin lauantai-illan kunniaksi, juuri ennen treffejä "Blondin" kanssa, meinaan mennä katkomaan varpaankynnet ja ottamaan lasillisen tai kaksi portviiniä. Koitan edelleen unohtaa mennyttä työviikkoa, joka ei todellakaan ollut niitä elämäni parhaimpia, ja voitte uskoa, että paljon on nähty. Nostan lasin serkun tuoreelle lapsenlapselle ja toisen maljan ystäväperheen isälle, joka on yllättäen kuollut. Suuret tunteet vellovat jälleen, elämän suuret asiat pistävät pään sekaiseksi, olon hajamieliseksi. Taidan halia poikia, he ovat minulle niin sanomattoman tärkeitä.

Pronssihääpäivä takana

Eilen kävimme herttaisesti Prisman mättölässä lounaalla ihan kahden kesken ja olimme kovasti romanttisia ja herttaisia ja ihania ja melkeen rakastuneitakin ja silleen kivasti. Oli juu ihanaa, oikeesti.

Tänään on koittanut arki ja lievät keskittymisvaikeudet. Kun lukee jotain kirjaa ja kuvittelee päähenkilön jonkin näköiseksi ja sitten joutuu kolmetuntiseen kokoukseen ja vastapäätä istuu juuri sen kuvitellun näköinen henkilö, niin jostain syystä keskittyminen kärsii. Istuin tänään kolme tuntia Wallanderia vastapäätä ja en muista kokouksesta paljoakaan, vaikka tein pöytäkirjan. En myöskään suunnitellut uusia kutomuksia, niinkuin usein kokouksissa teen, vaan taisinpa pahasti tuijottaa, suu auki, haaveillen yhteisestä tulevaisuudessa Ystadissa, rikoksia selvitellen ja vähät välittäen alzheimerista sun muista turhista pikkuseikoista, joita kirjoissa on. Tästä kirjasta olisi tullut kaunis rakkauskertomus, jossa dyyneillä hiukset hulmuten juosten ja nauraen olisimme ratsastaneet auringonlaskuun ja...

Olihan se kokous kamalan tylsä, täytyy varmaan huomenna kysyä joltain mistä me oikein puhuttiin, kun en nyt millään muista.

Sitkeä virus

Lääkärissä käyty ja vikaa ei löydy, sitkeä virus vaivaa ja siihen ei auta kuin lepo, näin sanoi tohtoritäti ja lähetti kotiin. Täällä sitten ollaan, levätään kutomus kädessä ja itse asiassa ihan vähän alkaa jo olo parantua, silleen hiipumalla hiljaa, vahingossa ikäänkuin. Työn alla olevasta villatakista on vielä jonkin verran jäljellä, koska eilen keskityin kirjaan, kiinalaiseen dekkariin. Se vasta olikin mielenkiintoinen pakkaus Kiinan politiikan kuvioista, kirjailijana Qiu Xiaolong ja kirjan nimi on Punaisen sankarittaren kuolema. Suosittelen!

Tein myös sellaisen pikaisen tilaston viime vuoden käsitöistä. Lankaa on mennyt sellaiset 7,5 kiloa, mikä on vuosittaisen keskiarvon tasoa. Sukkia putkahti 39 paria ja loput sitten kaikkea muuta kivaa.

Kiitos vielä kerran kaikesta huolenpidosta. Olo on ollut todella kurja, äidin tilanne ei mieltä ylennä ja elämässä on ollut muutenkin aika vähän iloa juuri nyt. Mutta huomenna on uusi päivä ja joskus sen auringon pitää paistaa myös risukasaan, sen on pakko.

Kirjafiksaatioita

Kirjat pitää aina lukea kirjoitusjärjestyksessä, niitä ei missään nimessä voi jättää kesken ja pitää olla selvä suunnitelma seuraavaksi vuorossa olevasta kirjasta. Muuten iskee paniikki. Sain Stieg Larssonin trilogian kahlattua loppuun, vaikka se ei loppujen lopuksi kaikkia toiveita täyttänytkään. Ihan viihdyttävää silti. Jätin erittäin poikkeuksellisesti kirjan kesken, koska neulekaveri Är kertoi, että niin voi - ja saa - tehdä. Nyt luen Joanne Harrisin Karamellikenkiä ja ei tee mieli jättää kesken.

Juhannus meni mukavasti kavereita nähden, naapureiden kanssa grillatessa niin sateessa kuin paisteessa ja muutenkin elämästä nauttien. Käsityöt ja varsinkin dagistätien lahjat etenivät ja töihin ei ollut kiva tulla. Pari viikkoa vielä lomaan, kestänkö?

Huomenna on Robinson Crusoen viimeinen dagispäivä. En oikein ymmärrä tätä lahjusten antamista tantteneille, kun minä haluaisin antaa jotain pientä, tarpeellista ja persoonallista, joka kertoo meistä, lahjan antajista. Muilla äideillä tuntuu olevan käynnissä hervoton kilpavarustelu, pitää antaa komeampaa, kalliimpaa ja hienompaa kuin muut. No, annan mitä annan ja otan haukut vastaan selän takana. Ei ole ensimmäinen kerta.

Tampereelle

Joudun, tai pääsen, Tampereelle. Työmatkalle, josta aion ottaa ilon irti, eli luen, kudon ja nukun yksin mahdollisimman paljon. Siellä on myös iltajuhla, jossa käyn ainakin syömässä ja tapaamassa tuttuja, mutta se ei ole päätarkoitus, ehei!!

Pääsen eroon pihan kolmiodraamasta, voi noita meidän lapsia! Ei tarvitse haistella Rakasta Aviomiestä, passata kauhukaksikkoa, viihdyttää talvikkoa ja tapella elintilasta viikkoa vajaa kuusivuotiaan kanssa. Robinson Crusoella on jonkilainen jälkiuhma, ensimmäisen kerran olen saanut hävetä kaupassa lattialla selällään huutavaa OMAA lastani.

Olen vihdoinkin saamassa loppuun viimeistä Wallanderia. Onpa ollut jotenkin tosi raskasta, vaikka kirja on oikeasti hyvä. Sudoku on vienyt mennessään, en pääse siitä irti. Seuraavana kirjana on vuorossa Stieg Larssonin trilogian keskimmäinen osa, ehkä se vie sudokuinnon.

Nyt pakkaamaan muut tavarat, käsityö on jo pakattu. Tiistaiaamuna odotan kiihkeästi tekstiviestiä ;)...

Matka-ahdistus

Kiitos myötäelämisestä matkan suhteen. Jännitämme edelleen, miten meidän käy, mutta olen varmuuden vuoksi ottanut melkoiset negatiivisen asenteen. Eipähän pääse pettymään, kun matka perutaan. Robinson Crusoe ottaa mahdollisen peruuntumisen rennommin, onneksi. Lomaa on joka tapauksessa perjantaista lähtien, tehdään mitä tehdään ja mennään minne mennään. Emme kuitenkaan tämän asian kanssa ole yksin, miljoona muutakin manailee Islannin tulivuorta. Meillä asia on vielä ihan hyvin, emme ole sairaina, kielitaidottomina ja rahattomina jossain tuntemattomassa paikassa yksin.

Mahdollisen matkan läheisyys on aiheuttanut levottomuutta, en malta lukea, en tehdä mitään järkevää, sählään vain puoleen ja toiseen. Kutimet käsissä vaihtuvat tiheään tahtiin, mutta mikään ei etene. Välillä täytän pari numeroa sudokua ja välillä roikun koneella uutisten perässä. Odottamassa olisi viimeinen Wallander-kirja, sain juuri luettua Stieg Larssonin trilogian ensimmäisen osan ja muut osat odottavat pöydällä. Käteen en vain saa yhtään kirjaa otettua ja aloitettua lukemista. Jospa tänään?

Lilalle suuri kiitos!!! Kirje tuli eilen perille ja kaikki herkut ovat jo käytössä. Korttikin oli niin kaunis.

Kaikesta huolimatta kaikille oikein mukavaa päivänjatkoa, Helsingissä paistaa aurinkoa kauniisti.

Enpä tiedä vielä...

Kauhean vaikeaa olla diktaattori. Ei minusta ole vielä ainakaan päättämään, että kenen kommentti hetkauttaa eniten. Palaan tähän asiaan todennäköisesti sokerihumalasta toivuttuani viikonlopun jälkeen, koska lauantaina on pakko ostaa kaupan pakastealtaasta Prinsessa-kakku. Kauhukaksikon blondi täyttää 12 vuotta ja tulee jo naisen ikään, teiniprinsessa-ajat alkaa olla takana päin. Tiedossa on hurjat bileet, joista toipumiseen voi mennä useita päiviä.

Kirjoneuletta en ole vielä edes aloittanut, löysin vain yhden kivan mallin lisää. Todennäköisesti aloitan viikonloppuna siis jotain ihan muuta uutta käsityötä ja jätän tämän asian vielä hautumaan. Kommentoida saa siis vieläkin, vaikka kahteen kertaan. Ei meillä lasketa.

Luin joutessani yhden kirjan. Toisen heitin keskeneräisenä kiertoon. Loppuun asti luin kaverini kirjoittaman Juhannus Toscanalaiseen tapaan. Annakaisa Iivari on "mun kamu" ja jo kannatuksen vuoksi kirja piti ostaa ja kommentoinnin takia lukea nopeasti. Kirja oli kiva ja viihdyttävä, sopivinta kenties lomalukemiseksi, kun voi lähes kerralla lukea kirjan loppuun asti. Se keskeneräinen oli ruotsinkielinen, tarvitseeko siitä muuta sanoakaan?

Akryylihirvityksiä

Kuvassa Robinson Crusoelle tekemiäni akryylilankaisia villapaitoja. Vanhin on tuo raidallinen, viime talvelta. Traktoripaitaa aloitin kesällä ja kaksi etukappaletta tehtyäni paita valmistui tuossa joulun jälkeen, onneksi on kasvunvaraa. Oranssi on uusin ja vielä ihan liian iso, tuskin tulee edes tänä talvena käytettyä. Robinson tykkää kaikista kovasti, on ollut mukana valitsemassa lankoja ja malleja. Raitapaidan ohje on jostain kirjaston kirjasta ja nuo muut Novitalta.

Kauhukaksikon mustis sai lääkekuurin eri sorttien tulehduksiin molemmissa päissä koiraa. Pissanäytteen sain purkkiin koiran suunnattomista ihmettelyistä huolimatta, tunsin itseni ihan voittajaksi. Olimme varmaan melkoinen näky kotimme nurkilla kyykkiessämme. Sama koitos on edessä parin viikon päästä, saa nähdä miten silloin käy. Nythän minulla on jo alan kokemusta, voin mennä pissa- ja kakkaleikkeihin mukaan milloin vain. Jos nyt en kuitenkaan.

Koska uusin sudokulehti on osoittautunut jopa liiankin haastavaksi suuren kokonsa ja erilaisten sudokumalliensa johdosta, olen lukenut hieman enemmän. Ensin loppuun tuli kaluttua Leena Lehtolaisen Henkivartija, joka oli hyvä, viihdyttävä ja suosittelen muillekin Lehtolaisesta pitäville. Eilen illalla sain loppuun Macomberin Blossom Street -sarjan kolmannen osan (Takaisin Blossom Streetille?), joka oli ihan yhtä koukuttava kuin edellisetkin sarjan osat, harmiton herttaisuudessaan ja ehkä vähän "lälly", mutta ei sitä niin vakavasti saakaan ottaa.

Huomenna on tiedossa kahden hengen neuletapaaminen eli neuleystävä-Ärrä tulee meille ja katsomme samalla Robinson Crusoen elokuvaa. Ostin virastosta mustikkapiirakkaa meille, joten syöminen saattaa nousta pääosaan. Sitä on meillä lauantaina tarjolla, eli jos joku ehdottomasti haluaa palan, niin tervetuloa kutimen kanssa - tai ilman - meille noin yhden maissa .

Kurjaa elämää

Luin juuri loppuun Outi Pakkasen dekkarin Kiinalainen aamutakki. Luin sitkeästi loppuun, vaikka kirja oli tylsä. Mitäänsanomaton. Rakkaan aviomiehen luovuttamassa sudokulehdessä on menossa viimeinen tehtävä ja lähi kaupassa ei ollut sopivaa, haluamaani lehteä. Robinson Crusoe yskii kaiket yöt ja joku pahus käy heittämässä vettä hänen sänkyynsä joka yö, eli olen nukkunut jokseenkin vähän. Kauhukaksikon musta puolisko on pissinyt nurkkiin ja epäilen pissitulehdusta. Mutkan kautta saatu lääke laittaa koiran oksentamaan ja tietysti meidän sänkyymme, eli pyykkivuori on komea ja vessassa haisee niin pissa kuin ykä. Kutomaan en ole ehtinyt oikeastaan ollenkaan, punaisen sukkaparin oikean jalan sukka - tai sitten vasemman - tuli sentään eilen illalla valmiiksi.

Mutta parempaan suuntaan mennään! Pesukone pesee pyykkejä illalla, lopetin mustan koiran lääkekuurin siihen paikkaan ja varasin lääkäriajan. Ostin Robinson Crusoelle vanhaa kunnon Vicksiä rintaan siveltäväksi ja menen ostamaan jonkun muun sudokulehden. Nyt meneillään oleva kirjakin on ihan kiva ja tänä iltana on vähän aikaa jopa kutoa. Sunnuntaina mennään Ruåttinlaivalle riehumaan ja tiistaina tuon väsyneen mutta onnellisen lapsen kotiin. Mikäs hätä meillä!