Äidin kirjahyllyn alimman laatikon alimmaisena, likaisena ja täynnä ties mitä moskaa, makasi pieni kissa kutomassa sukkaa. Otin talteen poloisen, pesin ja hoivasin, pidin lähellä ja lohdutin. Nyt hän pitää minulle seuraa neulepöydällä, sisällä lankakeriä ja mittanauha, hymyilee välillä ja nauttii auringosta. Pepussa lukee Arabia, mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä. Veen aarre.
Tein tilaustyönä Sudanista kaverin pressopannulle myssyn ja lisukkeeksi pannulapun. Väri on oikeesti niin vauvankakan sävyistä kuin olla voi, mutta tässä varmaan ihan hyvä. Samasta langasta oli se minun toppiliivimikälie tuossa pari juttua sitten. Kiva lanka, suosittelen, jos jostain löydätte.
4 kommenttia:
On tuo niin kaunis lautanen, että kannattikin pestä ja hoivata:)
Ihana lautanen! Loistava perintö, kannatti jaksaa siivota ja tsempata. Sä päivität nyt niin usein, etten mä pysy kommentoinnissa perässä, joten jälkikäteisesti hääpäiväonnea!
Ihastuttava lautanen <3. Naapuri maalautti Volvonsa kullanväriseksi ja lopputulos oli aivan sinun lankasi sävyinen. Minä kutsuin sitä aina vauvankakan väriksi :D.
Mulla on samanlainen lautanen isän luona, on palvellut hyvin sekä minua että poikaani. Lautasta pidetään kuin kukkaa kämmenellä, siksi se onkin isäni luona kaapin perukoilla että pysyy ehjänä ja ehkäpä joskus palvelee jo kolmatta polvea.
Lähetä kommentti