Legomän

Telkusta tuli jonkin aikaa sitten ohjelma, jossa brittimies halusi legoista rakennetun talon ja sai sen. Meillä Kalevi-talvikko ei sitä legotaloa halunnut, mutta sai silti. Itse asiassa jo toinen versio on menossa. Kalevi tykkää, kiipeilee ja tutkii kerroksia, varsinkin etsiessään meidän jemmaamia pähkinöitä.

Kauhukaksikkoa ei legot kauheesti kiinnosta, niiden päälle on tosin hyvä ykäillä ja eritellä muutakin mukavaa. Blondia ei lelut kiinnosta muutenkaan, Rakkaan Aviomiehen sukat sitä enemmän ja Äiti-ihmisen aamutossut. Mustis kuskaa pehmoja, niistä on välillä jopa tullut Robinson Crusoen kanssa riitaa. Viime yönä mustiksesta itsestään tuli pehmolelu mamman kainaloon, kun selkä kramppasi keskellä yötä ja lohtua oli otettava sieltä, mistä sitä sai. Kyllä oli hellyyttä tulvillaan yön tunnit, taidan ottaa ensi yönä uusiksi...

Ihan vaan pieniä mokia...

Kuinka ajatuksissaan sitä voi olla, tai helteen sekoittama, että näkee kaverin bussissa vasta kun hän on jäänyt pois? Ja juuri on viettänyt edellisen lauantain hänen mukavassa seurassaan... Sori vaan Tuittunen, näin kävi. Hävettää.

Kalevin masussa oleva patti on mietityttänyt pitkään, olen ollut huolissani ja pelännyt kuolemaa lähimpinä päivinä. Lueskelin sitten muuten vaan jyrsijäkirjaamme, kunnes erään kuvan kuvateksti meni tajuntaan asti: Sehän on Kalevin pipuli! Ei hätää sittenkään. Naurattaa.

Ostin Rakkaalle Aviomiehelle partavaahtopullon, kun halvalla sain. Sain haukut, koska hänellä on jo 3 pulloa partavaahtoa. Sain samalla kuulla pitkän listan muuta, mitä ei tarvitse hänelle ostaa, koska niitä on jo monta. Toistan itseäni, selvästikin. Ahdistaa.

Leikkasin kauhukaksikon blondilta takun hännästä, vielä toisenkin takun ja vielä ja viel... Meidän koiralla on hännästä vain ranka jäljellä. Hoidanko huonosti rakkaitani? Ja taas hävettää...

Ei minua helle haittaa, ei ainakaan näy päälle päin mitään...

Terve, pitkä ja laiha

En minä, PAH, en taida olla mitään noista. Robinson Crusoe puolestaan on ja hänet käytettiin maanantaina kaiken muun kaaoksen keskellä 6-vuotisneuvolassa, miehellä mittaa on noin 122 cm ja painoa 21 kiloa, näkee mitä pitää ja sai kehut reippaudesta. Tulipa sieltä kaupan päälle 2 rokotusta ja nyt on toinen käsivarsi turvoksissa ja kipeä, kun laihassa hauiksessa ei ole tarpeeksi lihasta. Meitin biafralaislapsi aiheutti julmalla patillaan dagikseen paniikin tänä aamuna.

Oltiin rankan viikonlopun jälkeen tiistaina molemmat niin väsyneitä, että tsekkivieras potkaistiin hotelliinsa seitsemän maissa ja me menimme pojun kanssa nukkumaan. Me molemmat "reippaat" sammuimme kahdeksan jälkeen... Kyllä voi nukkuminen olla ihanaa. Vieraat maailmalta on ihan kivoja, mutta osaa ne väsyttääkin.

Se sekava kuva tuossa aiemmin oli pöydältä putoava hamsteri. Olin Kalevista ottamassa kuvaa, kun jäbä päätti lähteä seikkailemaan ja putoaminen näkyy. Se vaalea täplä tuolin selkänojan ja pöydän välissä on Kalevin hännäntupsu. Tuli aika kiire ottaa kaveri talteen lattialta, ettei joudu koiranruuaksi. On meillä jännittävää elämää, juu on.

Omat koirat puree

Meidän kauhukaksikolta leikattiin tänään kynnet. Rakas aviomies piti kiinni ja äiti-ihminen leikkasi. Operaation jäljiltä asunnossa on kaksi meitä vihaavaa koiraa, joiden 7,5 kiloa tappavaa lihaa per koira vainoaa nurkista ja sänkyjen alta. Ensi sunnuntaina otetaan sama operaatio uusiksi, koska edellisistä sessioista on niin paljon aikaa. En uskalla leikata paljoa kerrallaan, ettei vahingossa mene liikaa. Rakas aviomies karkasi peloissaan harrastuksen pariin, palaa todennäköisesti vasta yömyöhällä kauhukaksikon rauhoituttua.

20 grammaa hamsteria on puolestaan kovin iloinen, kun sai puhtaat kylpy- ja vessahiekat. Kalevi kävi heti pyörimässä molemmissa ihan varmuuden vuoksi, sitten piti vielä tanssia äiti-ihmiselle ruuan toivossa. Lahjakkuus palkitaan tässä asunnossa aina.

Robinson Crusoen räkätauti yrittää epätoivoisesti nujertaa äiti-ihmisen. Valkosipulinkynnet varpaiden välissä hiertää vähän ja hunaja korvissa vaikuttaa hieman kuuloon, mutta vannon tappavani tämän taudin ennen kuin se tappaa minut. Taudin kuolemaa odotellessa olen kutonut Robinsonin villapaidan hihat muutamaa kerrosta vajaa valmiiksi. Kun saan palat valmiiksi, niin tarkoitus on aloittaa jo uutta projektia, vaikka tuosta puuttuukin vielä kasaamista ja kaulusta. Kyllä ne sitten joskus tulee tehtyä.

Lankaa on muuten varastossa tällä hetkellä 24,5 kiloa. Tarvitsisiko joku vähäsen, voin antaa/myydä...