Harmaata...

Elämä on ollut aika harmaata viime päivinä. Ihan niin kuin nämä Rakkaalle Aviomiehelle päätyneet sukat, jotka ensin meinasin sille 80-vee enolle. Eno tulee saamaan tumput ja kaulaliinan ja onneksi pääsin mukaan "veljesten" lahjaan, niin muuta ei tarvitsekaan. Elämää on harmaannuttanut sää, suruviestit, ikävä posti ja 2 päivää töitä kesken hiihtoloman. Okei, noi työpäivät on oma moka, tai siis Robinson Crusoen toive. Hän haluaa kuulemma pelata pleikkaa pari päivää pappan kanssa ihan rauhassa. Pelatkoon, tänäänkin joutui pappan kanssa hiihtämään :) Ähäkutti!

Perjantaina lähdetään Robinson Crusoen kanssa junalla Saloon. Yksi niistä seitsemästä enosta toimii kuskina ja yhden toisen luona piipahdetaan. Tällä kertaa en vie lautasia, kuten vuosi sitten, vaan vanhoja savikiekkoja, äiteen perintöä. Susulla olis 10-vuotisbileet, niillä ois kiva piipahtaa...

Taas sukat

Naisten sukat, lahjalaatikkoon. Edes jotain valmista tällä viikolla. Jotenkin saamaton olo, töissä on ollut yhtä kaaosta. En tykkää.

Saimme kutsun enon 80-vuotisjuhliin, vanhimman niitä seitsemästä. Mitä hänelle lahjaksi, kas siinä pulma. Sukat ois puikoilla, tilaanko vaikka jonkun lehden lisäksi? Ideoita vastaanotetaan kommenttilootassa!

Yksi niistä seitsemästä enosta oli jäänyt auton alle, jalka parista kohtaa poikki. Kysyin, jotta kannattiko siihen eteen loikata. Oli kuulemma auto seurannut häntä penkalle ja päälle tullu ihan väkisin. Voi noita, mun höppänöitä :)

Ohiajomatkalla

Ajeltiin eilen Saloon, osittain Rakkaan aviomiehen työn vuoksi. Menomatkalla ohitettiin sujuvasti muutama eno perheineen, yhden luona maltettiin piipahtaa puolisen tuntia. Sitten Saloon ja minä pääsin omille teilleni :) Eli meninpä katsomaan Susun Noro-huivia ja kauppaa. Mukaan tarttui tietysti jotain hirmuisen ihanaa... Oli kiva nähdä, Susu!



Kun kaikki vakavat työasiat oli hoidettu ja torilta ostettu 10 litraa herneitä hirveen halvalla (2,5 egee koko satsi, hei!!!), niin piipahdettiin vielä serkun luona kaffeella. Kotimatkalla ihan eri maisemien kautta ajettiin taas muutaman enon ohi ja parin serkunkin, saati sitten kavereiden. Ja kauppojen. Näin siinä käy kun on suuri suku ja pal kavereita ja sit vielä vähän rahaa. Ei ehdi, ei oo varaa. Naureskeltiin Rakkaan aviomiehen kanssa, että tuol ois ollu ne ja tuolla noi, mut eri kerralla... Vielä on kesää jäljellä!

Kyläreissu

Terveisiä serkun luota. Oltiin perheen kera viettämässä mukava päivä valoisan ihmisen (ja hänen perheensä) luona, joka on tuntenut minut jo ennen syntymääni. Hän oli pienenä tyttönä nukkunut äitini vieressä, kun äiti odotti minua. Olin kuulemma masusta käsin kovasti tehnyt tuttavuutta.

Kotoisaksi olon teki myös sohvannurkassa ollut kasa lankoja! Sukuvikaa, näemmä:) Keittiön pöydän ääressä edistyi minulla punainen sukkapari, hänellä ISO kattilallinen maukasta lihakeittoa.

Vaikka tämä oli ensimmäinen käynti kyseisen serkun luona, niin nämä kyläilyt toivottavasti lisääntyvät puolin ja toisin. Tosin minua uhkailtiin jo paljussa likoamisella ja saunomisella, siellähän uimataidoton kastuu!