Pullakärmes

Leivottiin Robinson Crusoen kanssa Veikkoa apuna käyttäen pullava kärmes. Hieno ja maistuva tuli, puuttuva pala on minun massussani. Vaan kuinkas sitten kävikään: Kärmestä ei "muistettu" syödä! Johtaako tämä nyt siihen, että meillä ei leivota enää a) kärmeksiä, b) pullaa vai c) yhtään mitään enää ikuna? Siinäpä meillä maapähkinä purtavaksi...

Mää lähren ny pikkujouluihin, huomenna sählätään, sunnuntaina kyläillään ja maanantaina on sokkotreffit :) Hyvää viikonloppusta!

Ja ovikello soi...

On mulla niin kivoja naapureita! Ovikello soi ja käteen työnnettiin ämpärillinen jo putsattuja suppilovahveroita. Käskettiin vielä seurata kellariin ja kassillinen perunoitakin saatiin, ihan vaan kun meille kelpasi! Naapureiden mökillä on lievää ylituotantoa ja heillä säilytysongelmia. Sopii meille :)

Palautin ämpärin täynnä lankaa, sielläkin kudotaan sukkia.

Leipomuskaaosta

Leipominen on käsityötä, eiks nii? Käsinhän siinä ne palleroiset pyöritellään pellille. Kuvassa tilannetta sunnuntaina aamusella, sämpylät nousemassa ja kaaosta pitkin keittiötä. Robinson Crusoe pyritteli oman osuutensa sämpylöistä ja Rakas Aviomies tuskaili tiskin määrää. Veikko on ihana! Kaikki mahdolliset epäonnistumiset on tekijän syytä, ei koneen. Illalla vielä kahdeksalta otin voisilmäpullia uunista ulos, kitisin väsymystä ja liian löysää taikinaa. Rakas Aviomies siinä vaiheessa kysyikin, että oliko pakko leipoa koko viikonloppu? Olihan se ;)

Eihän värillä väliä ole?

Tarina uudesta hienosta yleiskoneestani jatkuu...

Olin siis onnellinen, ja olen vieläkin. Vaikka kotona ei sitten ollutkaan valkoinen kone. Laatikon päällä on hienosti kuva valkoisesta koneesta ja siitä loogikko Rakas Aviomies oli päätellyt koneen olevan valkoinen. Ei huonosti, sanoisin. Mutta laatikon kyljessä oli myös iso vihreä tarra, joka kertoi sisällön olevan vihreä. Kaunis,päärynä/lime tms. sävy, ei tumma eikä paha, sellainen sopivan vihreä. Sopii verhoihin ja mattoonkin sekä nykyiseen vihreään kauteeni. Täytyy sanoa, että nauroin värin selvitessä Rakkaalle Aviomiehelle ääneen, sen verran hölmistynyt ilme naamallaan oli! Ja voi sitä selitysten määrää...

Veikko (uusi koneeni) on jo päässyt tekemään yhden keksitaikinan ja yhden teeleipätaikinan. Huomenna yhdistämme Veikon kanssa voimamme ainakin sämpylöiden ja mahdollisesti pullien merkeissä :) Perhe tykkää! Ja minä olen NIIN onnellinen.

Onnellinen yleiskoneen omistaja

Ostin aikoinaan kirpparilta ihan kivan piilipsin yleiskoneen, joka on muuten hyvä, mutta se on ruma ja kovaääninen. Nyt näin "rikkaana perijättärenä" :) ajattelin niitä rahoja laittaa edes johonkin järkevään ja siitä se sitten lähti, hiljaisen ja kauniin yleiskoneen metsästys.

Lipulta se löytyi, kaivattu kone. Samaan aikaan sain vielä vinkin, se tulee Hulluille Päiville alennukseen. Ostaisin ja säästäisin samaan aikaan, voi vinde!

Tänä aamuna Rakas Aviomies oli valjastettu vaativaan hommaan hakea kone minulle Tapiolan Stokkalta. Ohjeet olivat pitkät ja kattavat lähtien koneen sijoituspaikasta ja parkkeerausvinkistä ja päätyen väritoiveisiin ja käskyyn SOITA, jos ei näitä. Mutta kuten miehet yleensä, ohjeita ei luettu. Mies oli eksynyt, ottanut kahdesta jäljellä olleesta toisen, tietämättä väriä ja panikoinut ihmispaljoudessa. Värikin selvisi sitten myöhemmin ja olen oikeasti onnellinen. Minulla on valkoinen KitchenAid. Kiitos äiti!

Mitäs sieniä mää söin?

Sunnuntaina iltasella soi ovikello. Naapurin mukava setä antoi käteen pussillisen sieniä ja ison kassin perunoita ja muutaman porkkanan. Vastapalveluksia tulee kuulemma hakemaan myöhemmin, mitähän ne vois olla...

Kysyin vaan, että mitä näille tehdään? Kuulemma pannulle ja kermaa ja syö. No, minä laitoin ne maanantaina paistinpannulle, sekaan sipulia ja kermaa ja voita ja suolaa ja taikuutta. Syötiin perunoiden kera ja vielä eletään, mutta ei mitään hajua, mitä ollaan syöty...

Voisko joku kertoo sienistä, tuos ois kuva:

Kaali-jauhelihakastike

Ostin n 600gr:n kaalinpää, eli aika pienen. Viipaloin kattilaan n. sentin viipaleita, margariinia, soijaa, lihaliemitiivistettä ja vettä vähän, poriskoon siellä. Pannulla ruskistin 400 gr jauhelihaa, sekaan sitä taikuutta, mitä joka kevät tuon Kreikasta matkalaukussa. Kattilaan pari salotti- ja valkosipulia pilkottuna, ruskistettu jauheliha sekä purkki kermaa (ja vähän vielä taikuutta). Kaveriksi lautaselle pikamuusia, jota Robinson Crusoe rakastaa, muuten ehkä olisikin ollut ihan oikeita perunoita.

Ei ollut pahaa. Saan kuulemma toistekin tehdä.

Pinaattipastaa

Pistin kuuman teflonkattilan pohjalle pekonia käristymään, heitin sekaan salottisipulia, valkosipulia, herkkusieniä,
pakastepinaattia sekä salaattijuustokuutioita (siis sitä niinkufetaa). Annoin muhia ja keitin eri kattilassa tuorepastaa, jonka sitten sekoitin kastikkeen sekaan. Mausteita ja suurta taikaa... NAM!

Äidillä on keuhkokuume, kovat kivut ja väsynyt mieli. Äidin pieni tyttö on kovasti suruinen. Viikonloppuna istun äidin sängyn vieressä ja kudon vironvillaista huivia kaverille.

Sunnuntairuokaa

Viime sunnuntaina meillä syötiinkin vähän erikoisemmin :) Noista naapurilta saaduista blue kongo perunoista tein muusia, joka sekin oli hyvin tumman lilaa ja sen kanssa oli tarjolla säilykestrutsia. Strutsi ei meitin suuhun maistunut kovin hyvälle, se kaupan pakastealtaasta ihan itse kalastettu sei oli paljon suositumpaa. Pikamuusia yli kaiken rakastava Robinson Crusoe otti avioeroa minusta, hän ei tuollaista ruokaa suostu syömään eikä halua sitä enää koskaan edes nähdä! Eniten hämmästyttää se, että nuo perunat maistuivat ihan - perunoille!

Mun parasta ruokaa!

Tein Robinson Crusoen toivomuksesta eilisnä iltana liha-makaroonilootaa. Syömisen jälkeen nuorimies oli onnellisen näköinen ja halasi minua hihkuen: Tämä oli mun parasta ruokaa ikinä! Hetken tauon ja miettimisen jälkeen tuli pieni korjaus: Heti pikamuusin jälkeen.

Hyvin meillä menee monet muutkin ruuat kaupaksi. Viime viikonloppuna laitoin perunasipulisekoituspussillisen (huh, mikä sana) sekaan katkarapuja, mätitahnalla täytettyjä silakkafileitä, päälle kermaa ja mausteita, uuniin sopivaksi ajaksi ja... Voi räkä muuten et oli hyvää! Miesväki ahmi kaksin käsin. Kyllä sitä on ilo ja reimu katsoa, kun toiset syö.

Tämän viikonlopun ruokaseikkailut on vielä edessä. Jännittää melkeen...

Rakastunut kyökkipiika

Mää sit tykkään ruuasta ja jopa sen laittamisesta, vaikka en mitään gourmet-versioita laitakaan. Rakas Aviomieskin tykkää ruuasta ja meillä ne suurimmat rakkaudenosoitukset tapahtuukin ruokapöydän äärellä: minä laitan - hän syö. Tästä johtuen olen yrittänyt hankkia välineitä, joita tarvitsen ja joista pidän. Ja joista osaan olen rakastunut. Kiihkeimpiä rakkauteni kohteita on kolme: kannellinen 28 cm halkaisija paistokasari, 3 litran teflonkattila ja uusimpana kirpparilta hankittu yleiskone. Ilman näitä en olisi minä ja ruokani ei olisi sitä, mitä on. Avioelämäkin olisi paljon tylsempää.

Tähän lisäksi vielä kuva KristiinaS:n kesällä lahjoittamasta ihanasta virkatusta pussukasta, joka on kovassa käytössä ja täynnä tällä hetkellä puuvillaisia jämälankoja. Pussukoihinkin olen rakastunut...

Mobiilisti...

Testailen tässä bloggaamista puhelimella, kun tuntuu sille, ettei muuten enää tätäkään ehdi. Työ tappaa talossa ja puutarhassa. Kotona ei kutomiselta, leipomiselta ja muulta mukavalta ehdi. Minut on saarrettu taas kaikella sillä,
mikä pitää tehdä, on pakko, muka.

Saunan jäkeen yksi olut ja olin niin sekaisin, että kaivoin esiin keväällä aloitetun villatakin ja jatkoin sitä. Jos vaikka joskus valmistuisi...

Taidan riehua itseni äimän käkenä sänkyyn.

Ylpeä äiti esittelee

Robinson Crusoe, tuo elämäni valo ja murheitteni lähde, rakkauteni hedelmä ja sylini lämmin täyte. Ihanainen poikani, joka jopa kiukutellessaan saa minut nauramaan ja tuntemaan suunnatonta rakkautta, itkiessään saa sydämeni pakahtumaan ja nauraessaan saa ilotulituksen räiskymään... Jatkanko vielä? Joka tapauksessa tuo kaunis ja älykäs poikani oppi sunnuntaina ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä ja maanantaina uimaan! Tänään laitamme eteen aapisen, joten illalla hän todennäköisesti jo lukee, viikonloppuna kirjoittaa ylioppilaaksi ja ensi viikolla ryhtyy Suomen presidentiksi ja elättää meidät, omat kamalat vanhempansa, jotka vain kieltävät kaiken kivan ja pakottavat iltaisin nukkumaan. Näin on suunnitelmat, ei edes kovin kunnianhimoiset.

Viikonloppu meni muutenkin mukavissa merkeissä. Tuli leivottua ihania sämpylöitä, keitettyä karviaismarjakiisseliä, paistettua uunissa mätitahnasilakoita. Naapurin pikkutytön mekko eteni kovaa vauhtia ja siitä tulee ISO, kaksivuotias joutuu toven kasvamaan, että täyttää mekon. Mutta näitähän sattuu paremmissakin piireissä, olen kuullut luotettavilta tahoilta.

Huomenna alkaa syksy, kalenteri kertoi.

Pullahiiret

Leivoin elämäni ensimmäisen kerran pullaa. Hyvää tuli ja kaikki kolme pellillistä meni parissa päivässä pullahiirien suuhun. Pullaa voisi toistekin leipoa. Sämpylät on jo vanha juttu, jo kaksi kertaa on leivottu niitäkin. Aika hyvin minulta, leipurin urani taisi alkaa tuossa pääsiäisen tienoilla tänä vuonna. Pakkasessa on vielä vähän mansikkaa ja raparperia, niitä voisi laittaa piirakantäytettä ja päälle vaniljakastiketta, NAM!

Vielä pari aamua ja sitten viikko lomaa, tämä on se harjoittelujakso. Sitten viikko töitä ja sen päälle kolme viikkoa oikeen kunnolla lomaa, jonka sitten jo hyvin osaa, kun on harjoitellut.

Valmiita käsitöitä??? PYH, yliarvostettua.

Ihan hämilläni

Olen voittanut ja leiponut. Kummastakin kunnia kuuluu Lilalle. Olen hämilläni ja kiitollinen yhtä aikaa. Leipäkin onnistui, ei tosin ole yhtä kaunis kuin Lilan tekemä, mutta maistuu hyvälle. En normaalisti leivo oikeastaan koskaan ja nyt olen kahden peräkkäisen viikonlopun aikana leiponut kolmasti. Ehkä minusta on sittenkin tulossa se pullantuoksuinen äiti.

Voittamisesta tuleekin mieleeni Tuittunen, jonka tulevaa blogipäivitystä odotellesani olen yrittänyt ottaa kuvaa hänelle uhkavaatimuksen kera suodusta palkinnosta joka kulmasta. Se on sinänsä haastavaa, että kyseisessä kirjavassa ei ole kulmia. Jos tästä jotain voi päätellä, niin Tuittunen ei ainakaan ole ahne ihminen, joka tekisi mitä vain saadakseen edes jotakin. Siinä on kuulkaa naisella selkärankaa.

Kävimme eilen Robinson Crusoen kanssa tutustumassa hänen tulevaan eskariinsa. Minun pieni vauvani on jo iso poika! Paikka vaikutti kivalle, ihmiset mukaville ja käynnistä kaikenkaikkiaankin jäi hyvä maku. Poitsu on jo kovasti innoissaan ja odottaa elokuuta ja eskarin alkua. Käynnin jälkeen totesimme, että häntä oli vähän ujostuttanut, mutta nyt tuntuu paremmalle. Tosin hän vieläkin pelkää niitä ampiaisia (miten se liittyi eskarikäyntiin??? En todellakaan tiedä!).

Suklaamuffinssia

Kerrankin jotain itse leivottua kelpaa Robinson Crusoelle! Tosin nyt oli kyseessä "lisää vain vesi" leipomus, ehkä siinä oli sitä teollista makua tarpeeksi. Tein siis juuri niitä halvimpia suklaamuffinsseja, mitä kaupasta löytyy, pellillisen tein ja puolet on jäljellä, itse taisin syödä 2 - tähän mennessä. Huomenna meinaan kokeilla leivän leipomista, varmuuden vuoksi ostin kyllä kaupastakin.

Olimme läheisessä ostoskeskuksessa pitkän päivän tänään. Kahden naisen voimin saimme Rakkaan aviomiehen vihdoinkin ostamaan minulle hääpäivälahjan! Sain palasen lisää palarannekoruuni, valitsimme RC:n kanssa ison sydämen. Nätti, vaikka onkin pahuksen pieni. Robinson Crusoe kuunteli lastenkonsertteja, sai kasvomaalauksen (Spiderman, tietysti), itki toista jäätelöä ja ihmetteli eläinkaupan hämähäkkejä. Herra Heinämäen lato-orkesteri oli HYVÄ!! Äitee tykkäs kyllä keski-ikäisistä rokkareista ja pappan rokkivarvas heilui kummasti.

Tasan kahden viikon päästä pakkaan viimeisiä tavaroita matkalaukkuun ja laitan kelloa herättämään, jotta varmasti olemme puoli neljältä lentokentällä ja lähdössä makeiden punasipuleiden ja suolaisen fetan viereen, lasissa kullankeltaista viiden tähden metaxaa... Lomassa on kivointa sen odottaminen, tämä on yhtä juhlaa!

Khristos anesti!

Kreikkalaiset toivottavat toisilleen ensimmäisenä pääsiäispäivänä Khristos anesti ja jakavat punaiseksi värjättyjä keitettyjä kananmunia. Sitä ei saa ehjänä lentokoneessa Suomeen, kokeiltu on. Kalo Paskha on hyvää pääsiäistä ja sitä ei Suomessa kauhean kovalla äänellä viitsi huudella. Kreikkalainen (ortodoksinen) pääsiäinen on eri aikaan kuin tämä meidän pääsiäisemme, taidamme tänä vuonna missata sen noin viikolla. Kolmen viikon päästä olemme jo hyvin lähellä Rhodosta, ihanaa!

Edit: Kuulemma tämä vuosi on siitä harvinainen, että ortodoksinen pääsiäinen on samaan aikaan kuin luterilainen.

Ihanaa oli myös eilen Menitan neuletapaamisessa! Oli kiva nähdä tuttuja ja saada uusia. Kiitos kaikille seurasta! Kotiin palattuani oli kuin krapulainen olo, sellainen vähän pöllähtänyt ja haaveileva, kuin kivojen juhlien jälkeen. Onneksi ei paljoa tarvinnut morkkista kärsiä, taisin ihan asiallisesti käyttäytyä, vai? Tavaraa tuli vähän enemmän kotiin kuin mitä vein pois, kamalaa.

Päivän tärkein tapahtuma on Rakkaan aviomiehen aamupäivällä istuttamat herneet, pitää vahtia itämistä. Ja toisekasi tärkein on itse leivotut piparit, jotka eivät kelpaa Robinson Crusoelle, kun puuttuu se teollinen maku, nääs.

Meedioiden sukua

Aloitin sunnuntaina uuden neuleprojektin. Uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä on simppeli "ainaoikein"-vauvan nuttu, joka jostain syystä pyrki puikoille. Maanantaina minulle soitti yksi enoistani ja kertoi serkkuni odottavan vauvaa! Antaa vauvan tulla vaan, minulla on jo nuttu tulossa. Maanantaina myös purin yhden aivan alku tekijöissään olleen huivin, lanka ja malli eivät vain sopineet yhteen.

Sunnuntai-illan ruuan laitto venyi melko myöhäiselle rakkaan aviomiehen harrastuksen vuoksi. En yhtään tiennyt, milloin hän oli tulossa, mutta juuri kun sammutin levyn perunoiden alta - hän tuli! Loistava ajoitus. Oli muuten hyvää ruokaakin niiden perunoiden kanssa, naudan pihvejä punaviinikastikkeessa, nam. Kateelliset eivät saa ohjetta.

Tiistaisin meillä on Robinson Crusoen kanssa yhteinen jumppa. Hiki tulee vain matkoilla edes takas, kun vetää lasta perässään pulkalla. Olen ainut yksilapsinen äiti paikalla ja lapseni on ylivoimasesti vanhin, mutta silti meillä on hauskaa. Minä autan toisia äitejä heidän lastensa kanssa ja Robinson Crusoe keskittyy olemaan ISO POIKA. Robinson tosin pelkäsi jumppakerhoa kovasti, koska ei osaa vielä tehdä spagaattia. Onneksi ohjaaja kertoi, ettei sitä tarvitsekaan osata, sitä ei tässä ryhmässä tehdä.

Pienestä on joskus kiinni lasten pelot. Onneksi tällä kertaa pelko oli helppo hälventää. Olisipa se aina yhtä helppoa!

Kahvia, kahvia

Meidän virastossa saa joka perjantai ostaa aamusella herkkuja. Tämän päivän aloitin tuoreella ruiskarjalanpiirakalla ja pullalla. Lounaaksi on tiedossa samanlainen satsi ja kai jotain ruokaakin. Lounasta odotellessa, voisiko jo näin yhdeksältä? Kollega-Hoo jo kutsuu aamun toiselle kupposelle, mutta kestääkö vatsa...

Rakas Helsingissä syntynyt aviomieheni eksyi eilen illalla matkalla Sipoosta Espooseen. Havahtui Korson kohdalla olevansa matkalla pohjoiseen, ei länteen. Kyydissä olleella tsekillä oli hauskaa, minä huolestuin. Mitäs jos se löytää aina kotiin ja en pääsekään koskaan siitä eroon? Sitä lopullista eksymistä jään odottelemaan, toivottavasti auto jää silloin minulle.

Robinson Crusoe tuntuu toipuneen, tukossa ollaan edelleen ja kuorsaus oli yöllä komeaa. Klubilla oli kuitenkin riehuttu ja isoissa lumikasoissa on ihana leikkiä, siinä jää lastenohjelmatkin näkemättä.

Robinsonin villapaidan hihat on puolessa välissä. Haaveissa valmistuminen helmikuun aikana. Tällä vauhdilla jopa hämmästyttävän todennäköistä!