Eilen kävimme herttaisesti Prisman mättölässä lounaalla ihan kahden kesken ja olimme kovasti romanttisia ja herttaisia ja ihania ja melkeen rakastuneitakin ja silleen kivasti. Oli juu ihanaa, oikeesti.
Tänään on koittanut arki ja lievät keskittymisvaikeudet. Kun lukee jotain kirjaa ja kuvittelee päähenkilön jonkin näköiseksi ja sitten joutuu kolmetuntiseen kokoukseen ja vastapäätä istuu juuri sen kuvitellun näköinen henkilö, niin jostain syystä keskittyminen kärsii. Istuin tänään kolme tuntia Wallanderia vastapäätä ja en muista kokouksesta paljoakaan, vaikka tein pöytäkirjan. En myöskään suunnitellut uusia kutomuksia, niinkuin usein kokouksissa teen, vaan taisinpa pahasti tuijottaa, suu auki, haaveillen yhteisestä tulevaisuudessa Ystadissa, rikoksia selvitellen ja vähät välittäen alzheimerista sun muista turhista pikkuseikoista, joita kirjoissa on. Tästä kirjasta olisi tullut kaunis rakkauskertomus, jossa dyyneillä hiukset hulmuten juosten ja nauraen olisimme ratsastaneet auringonlaskuun ja...
Olihan se kokous kamalan tylsä, täytyy varmaan huomenna kysyä joltain mistä me oikein puhuttiin, kun en nyt millään muista.
3 kommenttia:
Onnittelut pronssisesta:) Meillä vietetään ensi kuussa myös hääpäivää:) Tulee 18 vuotta siitä kun tahdoimme! Mihin tämä aika katoaa?!
Hih, voin kuvitella sinut kokouksessa;) Mitähän mahtaa pöytäkirjassa lukea:D
Onnea hääpäivän johdosta :).
Kyllä kokouspöytäkirjaa pystyy pitämään vaikka ei yhtään keskity siihen mitä puhutaan. Nimim. "Kokemusta on" :D.
Kiitos onnitteluista. Ihme kyllä puhis ei ainakaan vielä ole kommentoinut pöytäkirjaa mitenkään kriittisesti... :)
Lähetä kommentti