Rakas aviomies osti itselleen uuden kannettavan. Minä sainkin sitten tänään tämän vanhan perinnöksi, kun menin nätisti sitä kysymään :) Joskus on rakkaasta aviomiehestäkin hyötyä. Tässä sitä nyt treffaillaan James Blondiinia ja näpsytelään kivaa, vanhaa konetta.
Juu ja sen verran tuohon edelliseen korjausta, että se mustaruskea muovitakki taisi sittenkin olla Maximaa, eikä Maxia. SeijaP. on käynyt linkittämässä kommentteihin, käykäähän katsomassa ja muuten taisinkin melkoista puutaheinää kirjoitella, mikä ei sinänsä ole mitään uutta.
Sitä piti vielä kertomani, että Neulekaveri R:n kanssa käväistiin teellä Menitassa aamupäivällä. Mukaan tarttui vain muutama kerä, joista oikein kovan onnen langaksi osoittautui Fiammino-niminen paksu, löyhäkierteinen lanka. Nyt on menossa ties kuinka ihmeellisistä syistä johtuen jo viides versio kaulaliinasta, joka saa kelvata. Nyt ei voi mennä puikkokaan enää poikki tai mitään muuta kivaa, ne on koettu jo.
Mukavaa lauantai-iltaa!
3 kommenttia:
Miten sä nyt enää ehdit neuloa ku voit kirjotella ja kattoo telkkaria? Kirjottaminen ja neulominen ei käy yhtäaikaa, vai . . ?
Hullun kiilto silmissä kudon tietsikka toisella polvella, kirja toisella, kun samalla katson telkkua ja hampaissa olevalla kynällä naputan kiihkeää tekstiä poikia komentaen ja ruoanlaittoa valvoen...
Kristiina, ihan helppoa! Noin minäkin teen niinkuin Vee:D
Lähetä kommentti