Kalifitar?

Sarjakuvassa Ahmed Ahne halusi kalifiksi kalifin paikalle. Anni haluaa olla minun keinutuolissani ja Anni on AHNE. Sen ominaisuuden ansiosta Anni on vihdoinkin sisäsiisti, tulee jopa samalle sohvalle kuin me ja hänet on aamulla yllätetty meidän välistämme nukkumasta. Se siitä arasta ja pelokkaasta koirasta, joka meille reilu vuosi sitten tupsahti.

Anni rakastaa syömisen lisäksi nukkumista, paras tyyny on pappan kalsarit. Anni tulee herättämään aamuisin rapsutuksia varten, haukkuu ovikellolle ja tietyille vieraille, kerjää ruokaa koko ajan ja haluaa aamujugurtista veronsa. Sipsit ja juustosuikerotkin kelpaisi, mutta kurkku, kukkakaali ja mandariini ei maistu, ihme kyllä ;) Anni on edelleen kulmakunnan prinsessa, kaikkien poikakoirien unelma varsinkin juoksun aikana ja meidän oma epäilijä, kunnes toisin todistetaan.

Annin tarina

Ensinnäkin kaikille kiitos onnitteluista!

Anni tuli meille siis noin reilu viikko sitten pienen pohdinnan jälkeen. Puolituttu kennelomistaja myi meille "luonnevikaisen kennelkoiran" halpaan kilohintaan, eli siis aran koiran edullisesti. Mutsiksen tuntien olimme yhdessä tulleet siihen tulokseen, että Mustiksen pariksi sopisi juuri tällainen arka ja söpöliini typy. Anni sai ensimmäistä kertaa elämässään pannan kaulaan ja oman kodin, joutui ensimmäistä kertaa autoon ja opettelemaan kerrostaloelämää. Sitä ennen Anni on juossut 30 koiran laumassa, asunut hienossa kennelissä lattialämmityksineen ja isoine tarhoineen. Anni on myös äiti, hänellä on ollut kahdet pennut.

Mustis hyväksyi Annin heti, heistä on nyt kehkeytynyt ihana vierekkäin nukkuva pariskunta. Pantaan ja remmiin Anni oppi vuorokaudessa ja jo muutamassa päivässä hän otti kontaktia myös meihin ihmisiin. Ainoa pienehkö ongelma on sisäsiisteys, sitä ei kennelissä ole tarvinnut osata. Mutta päivä kerrallaan mennään ja jokaisesta "puhtaasta" päivästä iloitaan. Onneksi on pieni koira, niin on myös pieni "piip".

Annista on tullut naapurustonkin ilo. Tuttu koiranomistajamies tokaisi, että saatiin tänne prinsessa. Sitä Anni onkin, meidän ihana prinsessa :)

Anni :)

Blogin hiljaiselo on johtunut monestakin syystä, mutta vihdoinkin on jotain kivaa kerrottavaa. Saanko esitellä, Anni, 3-vee tipsutyttö, muutti meille sunnuntaina. Ihana!

Mustiksen uus villapaita

Mustis ei kyllä oo varma, et onko tää villapaita ihan oikeesti hyvä juttu. Poikakoirien maailmassa oranssi ei ole miehekäs väri ja tällanen kokeiluversio on aika alentava. Ois sit ees tehny kunnollisen ja miehekkäämmän värisen, sanoo Mustiksen ilme. Jos oli pakko tehdä ollenkaan, kun on jo 12 vuotta ilman pärjännyt.

Vee 1 - naapurin terrieri 0

Leikattiin naapurin kanssa niiden terrierin pennun kynnet. Minä pidin kiinni ja koiskan mamma leikkasi. Olin verillä ja naarmuilla, mutta leikattiin ne kynnet. Ei mun nenälle terrierit hypi. Hetken leikkimisen jälkeen oltiin toki taas parhaita kavereita :) On se niin suloinen. Melkeesti yhtä ihana ku meitin oma hampaaton tappajakoira.

No nyt sit se matto

Täs ny vihdoinkin kuvaa matosta, jonka kesällä neuloin ontelokuteesta nro 10 puikoilla. Painoa kaverilla n. 2 kiloa. Ostin pohjaan liukuesteliimaa, jonka eräänä lauantaina pursottelin maton nurjalle puolelle. Matto ehti olla noin 10 minuuttia sängyllä kuivumassa, kun huomasin Mustis-koiran tyytyväisenä siirtyneen sen päälle nukkumaan. Karjaisun jälkeen liimaa oli sitten jo pitkin lattioita ja upouudella makkarin matolla. Koira pesuun ja lattiat putsaukseen. Mustista ei saanut puhtaaksi pesemällä, vaan jouduin leikkaamaan karvoja aika paljon pois, silti ruskeita raitoja jäi vielä takajalkoihin ja suupieleen. Eikös sitä sanota, että ruskea raita on aina muotia, varsinkin miehillä?

Se atk-tuen puoli tuntia oli muuten 1,5 viikkoa :)

Pikainen yhteenveto

Täällä sitä taas ollaan, sorvin äärellä, muka levänneenä ja silleen. Kiitos KristiinaS:ille ja SeijaP:lle toivotuksista silloin joskus, toivottavasti teilläkin, kuten kaikilla muillakin, on ollut mukava kesä.

Kesä meni nopeasti, kuten aina. Surimme Blondia, opettelimme elämään vain yhden koiran kanssa. Mustis onkin saanut huomiota oikein urakalla, vaikka tuo hajuton, mauton ja näkymätön koira onkin oppirahansa saanut maksaa. Kun ei osaa pyytää ulos, ruokaa tai edes parvekkeelta sisälle, niin voi jäädä ilman iltapäivälenkkiä, ruokaa tai parvekkeelle yöksi. Mustiksen elämää on järkyttänyt myös naapuriin tullut koiranpentu. Ihan kamalan ihana kakara, joka roikkuu Mustiksen korvissa.

Viikko oltiin jossain vaiheessa Paraisilla, Airiston lomakeskuksen lähimaastoissa. Mies sai kalaa, lapsi kaverin ja Mustis oli kuolla sammakon loikkaan. Kolmårdenissa satoi vettä ja eläimet olivat virkeinä esillä, delfiinejä olisin nähnyt paremmin, jos en olisi itkenyt niin paljon. Orimattilassa käytiin julmetunmoisella monen päivän shoppailumaratonilla eri kaupoissa ja kauppakeskuksissa, myös Lahden puolella. Espoon saaria kierrettiin saaristoveneellä, tutkittiin Emmaa, Haltiaa, Kiasmaa ja Lauttasaaren rantoja. Lyhyesti: Olemme nauttineet!

Käsitöitä en ole tehnyt, en ainakaan saanut mitään valmista. Muutenkin kaikki pakollinen on jäänyt puolitiehen, osa vain suunnittelun asteelle. Mutta ehtiihän tuota myöhemminkin. Kun nyt tottuisi tähän työarkeen vähitellen ja ajatukseen syksystä.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille, eiköhän sitä kesää ole vielä vähän jäljellä!

Ei tätä kipua kestä

Kauhukaksikon Blondi on poissa, ikää kertyi 15 vuotta ja 3 kk. Jouduimme maanantaina tekemään kovan päätöksen ja päästämään Blondin pois, koirien taivaaseen, kamujen luokse. Meillä on suunnaton ikävä, Mustis masentelee kaverin katoamista, minä sielunkumppania.

Lepää rauhassa kulta pieni.

En tiiä jaksanko...

En tiiä jaksanko jatkaa tätä blokkaamista. Ei oo oikeen mitään asiaakaan ja emmää jaksa ees kuvata uusia kässiä enkä mitään muutakaan.

En tiiä jaksanko mennä kotiin töitten jälkeen pesemään uusia kaappeja ja laittamaan tavaroita paikalleen ja siivoomaan remonttisotkuja ja laittamaan ruoka ja ja ja...

En tiiä jaksanko ees mitään töitä tehdä ja varsinkaan mitään järkevää ja tuottavaa ja virkanaismaista.

En tiiä jaksanko kattoo näin pitkää tukkaa ja leikkaankin kaiken pois. Eipä jäis korviksiin kiinni eikä tulis silmille. Nää haivenet jää rilleihin kiinnikin koko ajan.

En tiiä jaksanko hoitaa naapureiden lapsia, kun ne ei osaa järjestää elämäänsä niin, et niiden lapset mahtuis siihen. Ne ei ees kysy multa, vaan soittelevat heikolle Rakkaalle Aviomiehelle, joka ei tunnetusti osaa sanoa ei.

En tiiä jaksanko enää ikuna olla positiivinen ja iloinen ja pirtee ja ihana ja pirskahteleva ja ällöttävän onnellinen.

En tiiä jaksanko huomenna aamulla taas herätä kuudelta vaan viemään mummoa ulos ja seisomaan pakkasessa. Ois ees lämpöasteita!

En tiiä jaksanko oottaa vielä 15 päivää ja sit olla Rhodoksella Robinson Crusoen ja Matkakaverin kanssa ihan koko viikon. RC on vaan katkera, kun jää koulun wappunaamiaiset väliin. Olen huono äiti.

En tiiä jaksanko ees toivottaa hyvää viikonloppua niille kolmelle, jotka tätä lukee.

Kiitos vihjeistä!

Siuntion kylpylään päädyimme, mutta en kerro koska mennään :) Kovasti suuri kiitos kaikista ideoista, niitä oikeasti harkittiin!

Kauhukaksikon Blondi täytti keskiviikkona 15 vuotta. Kunto on kohtuullinen ja mummo oppii joka päivä uutta! Viimeisin hienosti opittu juttu on kylpyhuoneessa syöminen. Hänelle on nääs muutaman kerran käynyt vahinko kesken syömisen ja näin se on helppo sitten siivota, jos sattuu lorahtamaan ihan huomaamatta. On meillä vielä tuossa iässä tekemistä, naapurin perhoskoirapoitsu täyttää kohta 17 vuotta. Teinihän tuo meidän Blondi vasta on ;)

Kevät keikkuen tulevi ja mää lähden keikuttaa itteeni viikonlopun viettoon. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme...

Robinson Crusoe on juonut äiteensä viskit ja äänensä. Pientä lämpöä on silloin tällöin pukkaillut, mutta enimmäkseen vain silmät vuotaa vettä. Äitee ois niinku jo aika kyllästynyt puolikuntoisen pojan kanssa katsomaan piirrettyjä lastenleffoja, mutta onhan ne kuitenkin hyvää kutomisaikaa! Onneksi tämä poitsun vaiva on pientä ja paranee ajan kanssa ja olen jopa päässyt töihin lepäämään. Siellä ei vaan voi kutoa, kun oon niin tärkee :)

Tuossa kotoillessa olen huomannut, kuinka tylsää porukkaa meidän kauhukaksikko noin päiväsaikaan on. Ne vaan nukkuu koko ajan! Mustis sentään välillä vaihtaa paikkaa ja on jopa lämmittimenä Robinsonille, mutta Blondi vaan kuorsaa petissään. Yöllä kyllä sitten vaelletaan ja komennetaan, kun muut olisi nukkumassa. Onks reiluu, hei?

Työpäivän tärkein päätös on onneksi jo tehty. Lounaspaikka ja -seura on tiedossa. Lounaan jälkeen pitääkin ruveta miettimään, että mitä ruokaa illalla laitetaan. Rankkaa tää työnteko!

Vanhan koiran temppuja

Meidän vanhus, kauhukaksikon Blondi, täyttää maaliskuussa 15 vuotta ja tuntuu sairastavan ainakin dementiaa, jos ei jopa jotain muutakin kivaa vanhuuden sairautta. Nivelissä on kulumaa ja kuulo on mennyt jonnekin muualle jo kauan sitten eikä ole sen jälkeen löydetty. Mummelin elämä pyörii ruokakupin ja petipaikan välillä, ulos ei tekis mieli ollenkaan varsinkaan pakkasilla. Onhan mamman keittiön matto vihree, sille voi kusaista ihan hyvin. Mummolla on aina nälkä, vaikka olisi juuri kääntynyt pois omalta tai kaverin kipolta. Nälkäänsä vois vaikka haukkua julki, mieluiten esimerkiksi viideltä aamulla, kun kaikki nukkuu. Sitä Blondi vaan ihmettelee, kun mamma on niin kauheen kiree aamuisin, varsinkin silloin viideltä, eikä edes anna sitä ruokaa, vaikka kuinka kovasti haukkuis. Kuka idiootti on sanonut, ettei vanha koira opi uusia temppuja? Joku mies kuitenkin.

************************************************************************************

Räsymattotunika 2, vähän ohuemmista langoista, mutta lämmin ja ihana silti. Ihan joka sukkaparia en sit teille tänä vuonna kuvaa, ihan vaan tiedoksi :)

Huh hah ja viel se hei!

Mää olen tääl ja mää olen elossa ja mulla on töissä kiire ja tänään meille tuli uus auto. Töissä on tulossa joka tapauksessa muutoksia, vielä ei ole varmaa minkälaisia. Auto on tuliterä Humppa, sellanen kakanruskee, glitterillä.

Kudon kyllä juu kotona koko ajan, mut mitään isompaa, tai kauheesti kyl pienempääkään, ei oo valmistunut. Tuollaisen huivin tekaisin yhdessä seminaarissa, tai siis puolet tuosta parissa päivässä ja loput kotona pikkuhiljaa. Kesken on jakkua ja tunikaa ja parit sukatkin. Kesken, niin. Iltasin jaksaa 3 numeroa laittaa sudokuun ennen totaalista sammumista, mut sit aamuyöt on edelleen ihan kiva kukkua. Tai sit ei oo kivaa.

Kesälomaa ollaan suunniteltu, on tiedossa Legolandia ja Ilmajokea ja Tsekin matkaa. Jos vaan on enää sitä lomaa, kun töissä on kaikki niin sekaisin. Tarkoitus oli kuusi viikkoa viettää laatuaikaa lapsen kanssa, saa nähdä vietänkö ja koska. Yrittämisen puutteesta ei saa syyttää, sitä löytyy. Pomon ymmärrys on sit toinen juttu, varsinkin kun ei oo hajuakaan, et keneltä pomolta sitä ymmärrystä pyytäis.

Et niin ku hei tota. Kesä tulee ja kärpäset, meil on kaikilla kavereita. Kun sais vaan joskus ees nukkuu. Blondin tupakkiyskä vaan edelleen kiusaa, voi mun vanhusta. Ei oo kivaa silläkään, vaik lääkkeet saa kinkkuun käärittynä.

Aika julmaa, sanoisin

Mä löysin tänään mun ekan harmaan hiuksen. Se on julmaa jos mikä. Pitäiskö tehdä niinkuin työkaveri teki ja nyppäistä pois? Ehkä just sen harmaan hiuksen takia olen jo pitempään harrastanut erittäin ikävää ja harmillista aamuyön heräilyä. Sain siihen eilen pitkävaikutteista melatoniinia hoidoksi, mutta nuku siinä sitten, kun Blondilla oli masu pipi ja oli pakko lähtee yölläkin ulos.

Selkäkin on reistaillut ja osittain sen takia noita valmiiksi tulleita käsitöitä on aika vähän. Nuo harjoituskirjoneulesukat sentään pääsiäisenä pääsin päättelemään, malli on Virve Avikin Sukkakirjasta napattu. Valmiitten puuttumiseen vaikuttaa myös kesken oleva Räsymättotunika, sen vert iso juttu, ettei ihan viikossa ja kahdessa valmistu. Ei ainakaan tällä tahdilla.

Onneksi ensi viikolla ei tarvitse töihin raahautua kuin kolmena aamuna ja sitten alkaa matkailuputki, ensin KristiinaS:n kanssa päiväksi Tallinnaan ja sitten Robinson Crusoen ja Matkakaverin kanssa viikoksi Kyprokselle. Kivaa!

Koiramaisuutta

Meitin Blondi, 14 vee ja risat päälle, on vanhoilla päivillään päättänyt ryhtyä vahtikoiraksi. Hommaa hieman haittaa kuurous, mutta kun tunkeilija on havaittu, se tuhotaan. Armotta. 7,5 kiloa pelkkää tappovoimaa ja leijonan saalistusviettiä on kuulkaa pelottava näky. Tosin ne remonttimiehen kengät eilen ei pal hätkähtäny hyökkäystä, ylemmäs ei raukka ylettyny. Murinaa hieman Blondille kommentoitiin huvittuneena, mutta ei se sitäkään kuullu, jatko vaan.

Ei meillä muita kohtaan näin armottomia olla, vaan kun se remonttimies kehtas viime viikolla käydä meillä vaikka me ei ite oltu kotona. Se oli sit Blondille viimeinen pisara. Tästä voi muuten päätellä samalla sen, että meitin pikkuvessan remontti etenee taas piiiitkästä aikaa. Jouluks voi jo saada käyttöön.

Blondi, 14 vuotta

Tiistaina meillä ei vietetty kissan ristiäisiä, vaan koiran synttäreitä. Kutsuttuina naapurit, jotka aina mielellään meitin koiria hoitaa ja pöydässä pelkkää gluteenitonta. Synttärisankari sai lahjaksi maksamakkaraa, mutta se avattiin vasta mahan rauhoituttua kiukuttelusta. Ja sille 5-vuotiaalle keliaakikolle ei sitten kelvannut mikään tarjottavista, mutta syötyä kaikki tuli silti :)

Ihan vahingossa...

Nallesta, naisten sukat. Mun viimeinen koko kerä Nallea ja olen tyytyväinen, niin karhealta tuntui tällakin kertaa.



Sukkiksesta, miesten sukat, ihanan pehmeät!

Näitä sukkia nyt vaan tupsahtelee, ihan vahingossa. Niitä on niin helppo tehdä, kuljettaa mukana ja ne tulee nopsasti valmiiksi. Ja aina yhtä ihania lahjoja!

Meidän kauhukaksikon mustiksellekin sattui vahinko ja nyt emme ole kauhean hyvissä väleissä. Hän oli tyypilliseen tapaansa tässä eräänä päivänä pedannut itsensä meidän sänkyymme peittojen yms. alle. Ei siinä mitään, tuo vielä kestetään, mutta nähtävästi viime viikonloppuna leikatut kynnet oli sen verran terävinä, että siinä tuli sitten silputtua meitin aluslakana aikamoisen säleiksi. Pariin yöhön en ole kainaloon kelpuuttanut ja nyt meidän sängyllä on päivisin mm. Rakkaan Aviomiehen kitaralaatikko estämässä uusia tuhoja.

Kauhukaksikon blondi täyttää ensi viikolla 14 vuotta. Vanha rouva on muuten kunnossa, mutta tuo rankka nuoruus ja kova tupakointi ovat aiheuttaneet keuhkoahtautumaa ja yskiminen vähän häiritsee elämää. Onneksi kiva eläinlääkäritäti on antanut hyvät lääkkeet :)

Kävisitkö tässä vessassa?

Minä käyn välillä nauramassa, vahtimassa, neuvomassa, arvioimassa, auttamassa ja suunnittelemassa... Meidän pikkuista peltivessaa remontoidaan, nyt on jo alusmaalit maalattu, väriä pukkaa vähitellen ja lattian kosteussuojaa on alustettu. Meillä on myös iso vessa, joten pitkittyminen ei haittaa. Hauskinta on katsoa kauhukaksikon blondia, joka silloin tällöin hiipii haistelemaan tukittua viemäriputkea, silmät puoliummessa ja varsin keskittyeen näköisenä :) Mikähän siellä tuoksuu?

Taitekohteessa

Olemme selvinneet joulusta, myrskyistä ja jopa muutamasta työpäivästä :) Meillä ei ollut sitten ainuttakaan sähkökatkoa!

Minä ja blogi olemme monella tapaa taitekohteessa. Kohta vaihtuu vuosi ja pitää vaihtaa kalenteria. Ihan vaan muutama kävijä puuttuu kymppitonnista ja pitäisi varmaan jonniinmoinen arvonta pistää pystyyn, onko ehdotuksia? Kohta tulee vuosi äidin kuolemasta ja olen jo vuoden ollut "orpo". Lainausmerkeissä siksi, että on se isä jossain, mutku. Tästä vuodesta toipumiseen menee vielä monta vuotta ja äitiä tulee vielä monesti ikävä.

Olenko muuten kertonut, että ensi viikko on lomaa! Sitä odotellessa työllistän huomenna Robinson Crusoen virastossa, Skylander-ukko palkalla. Laps raukka uskoo vakaasti vielä joulupukkiin, naama kalpeana kätteli ja lauloi, vakuutti ainakin yrittäneensä olla kiltti. Nyt ihmettelee lahjojaan ja kuinka se kaikki olikin ihan ilmaista. Tietäis vaan...

*******

Ja koska tämä on käsityöblogi: Alla muutama syksyn ja joulun aikana pikaisesti kudottu pikkuhuivi kaulaa lämmittämään. Kiitos kamulle puuvillalankojen värjäämisestä! Esittelemässä meidän kuvauksellisin malli, tai siis suostuvaisin. Mustis ei petä mammaa ikuna, mamman kultamussukkahöpönassukkakainalokaverilohduttaja!

Rahaton on huoleton?

Juu tasan ei ole. Reissussa kaikki maksoi. Ja paljon. Kotiin tullessa kukkarossa häämötti tyhjää eikä me ees paljoo shoppailtu, mitä ny yks haisuvesi ja muutama lelu. Mut sellaista se reissussa on, ei siinä mitään... Huolen reissussa aiheutti kännykkä, halvatun laivalla mitään kenttää ollu ja akku tyhjeni sitä etsiessä, en voinu ees ilkeetä poikapuolta haukkua nuuskan haluamisesta, jätin vaan ostamatta, rahaton kun olin.

Ne loput huolet odotti kotona. Molemmat kauhukaksikkolaset oli ripulissa ja koirankakkaa oli siellä täällä. Rakas aviomies ei oo ihan kauheen hyvä siivooja, joten ensimmäiseksi luuttua käteen ja pesukonetta päälle, potilaille lääkettä ja hoivaa. Sitten alkoi paljastua lisää ikävyyksiä ja huolia: yrtit oli kuolleet vedenpuutteeseen helteessä, ei oltu kasteltu. Mikä tuota miestä vaivaa, kun se on noin onneton kodinhoitaja? Pilalle hemmoteltu? Tätä oon täs ny miettiny, et pitääks mun alkaa kovaks vai laittaa toi mies emäntäkouluun?