Maanantaina kävelin päin seinää pomon huoneesta lähtiessä ja kiukuttelin etätyösopimusta, joka aiheutti harmaita hiuksia.
Tiistaina ihanan lounaan jälkeen jäin hissin ovien väliin, käsivarsiin tuli mustelmia. Ja kiukuttelin edelleen sitä etätyösopimusta, kunnes kotiin lähtiessä nyppäsin sen harmaan hiuksen ohimolta (au!).
Keskiviikkona etätöissä ilman sitä halvatun sopimusta ja kone ei ottanut yhteyttä työpaikan verkkoon, koska joku päivitetty etätyöohjelma ei suostunut toimimaan virkakortin kanssa. Sain itkupotkuraivarit ja ison päänsäryn.
Torstaina itkin pomon olkaa vasten ja sain kahvitauolla junasukat valmiiksi. Aloitin työkaverille sukat, kun lähituki tutki mun konetta.
Perjantaina karkasin lounaalla Hakaniemeen shoppailemaan ja iltapäivällä allekirjoitin vihdoinkin sen etätyösopimuksen!!!! Juhuu :)!
Ihanaa viikonloppua kaikille takatalvesta huolimatta! On aikaa kutoo, kun ei viitti uloskaan mennä ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työ. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työ. Näytä kaikki tekstit
perjantai 14. maaliskuuta 2014
tiistai 14. tammikuuta 2014
Koputtaminen on kohteliasta
Työn touhussa, keskittyneenä juuri siihen omaan juttuun. Lähden kysymään naapurihuoneen kaverilta neuvoa. Käännyn ihanan sähköisen työpöytäni äärestä kohti huoneeni ovea ja koputan. Menen ulos huoneestani ja repeän nauruun. Hihitellen menen naapurihuoneeseen koputtaen kohteliaasti. Alkaa yleinen hekotus. Perjantai tuli pelastettua.
Nyt on tiistai. Työpari jäi eläkkeelle ja uutta ei palkata. Olen yksin. Valtion tuottavuusohjelma puree suorittavaan portaaseen. Ei naurata.
Nyt on tiistai. Työpari jäi eläkkeelle ja uutta ei palkata. Olen yksin. Valtion tuottavuusohjelma puree suorittavaan portaaseen. Ei naurata.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Ihan ikioma juomalasi
Ensimmäistä kertaa 18-vuotisen yhdessäelämisen aikana meillä on kummallakin omat juomalasit tuon Rakkaan Aviomiehen kanssa. Syy on minun, menin kääntämään ruokapöydän eri päin ja istumajärjestys ei vain taivu yhteiseen lasiin tällä tavalla. Ei ihme, että masentaa niin peevelisti. Liian suurella työmäärällä ja sekavalla työnohjauksella ei tietenkään ole masentamisen ja väsymisen kanssa mitään tekemistä, nykypäivänä kun pitäisi olla onnellinen, että on edes töitä. Sitäkin mietin viime yönä valvoessani.
perjantai 12. huhtikuuta 2013
En tiiä jaksanko...
En tiiä jaksanko jatkaa tätä blokkaamista. Ei oo oikeen mitään asiaakaan ja emmää jaksa ees kuvata uusia kässiä enkä mitään muutakaan.
En tiiä jaksanko mennä kotiin töitten jälkeen pesemään uusia kaappeja ja laittamaan tavaroita paikalleen ja siivoomaan remonttisotkuja ja laittamaan ruoka ja ja ja...
En tiiä jaksanko ees mitään töitä tehdä ja varsinkaan mitään järkevää ja tuottavaa ja virkanaismaista.
En tiiä jaksanko kattoo näin pitkää tukkaa ja leikkaankin kaiken pois. Eipä jäis korviksiin kiinni eikä tulis silmille. Nää haivenet jää rilleihin kiinnikin koko ajan.
En tiiä jaksanko hoitaa naapureiden lapsia, kun ne ei osaa järjestää elämäänsä niin, et niiden lapset mahtuis siihen. Ne ei ees kysy multa, vaan soittelevat heikolle Rakkaalle Aviomiehelle, joka ei tunnetusti osaa sanoa ei.
En tiiä jaksanko enää ikuna olla positiivinen ja iloinen ja pirtee ja ihana ja pirskahteleva ja ällöttävän onnellinen.
En tiiä jaksanko huomenna aamulla taas herätä kuudelta vaan viemään mummoa ulos ja seisomaan pakkasessa. Ois ees lämpöasteita!
En tiiä jaksanko oottaa vielä 15 päivää ja sit olla Rhodoksella Robinson Crusoen ja Matkakaverin kanssa ihan koko viikon. RC on vaan katkera, kun jää koulun wappunaamiaiset väliin. Olen huono äiti.
En tiiä jaksanko ees toivottaa hyvää viikonloppua niille kolmelle, jotka tätä lukee.
En tiiä jaksanko mennä kotiin töitten jälkeen pesemään uusia kaappeja ja laittamaan tavaroita paikalleen ja siivoomaan remonttisotkuja ja laittamaan ruoka ja ja ja...
En tiiä jaksanko ees mitään töitä tehdä ja varsinkaan mitään järkevää ja tuottavaa ja virkanaismaista.
En tiiä jaksanko kattoo näin pitkää tukkaa ja leikkaankin kaiken pois. Eipä jäis korviksiin kiinni eikä tulis silmille. Nää haivenet jää rilleihin kiinnikin koko ajan.
En tiiä jaksanko hoitaa naapureiden lapsia, kun ne ei osaa järjestää elämäänsä niin, et niiden lapset mahtuis siihen. Ne ei ees kysy multa, vaan soittelevat heikolle Rakkaalle Aviomiehelle, joka ei tunnetusti osaa sanoa ei.
En tiiä jaksanko enää ikuna olla positiivinen ja iloinen ja pirtee ja ihana ja pirskahteleva ja ällöttävän onnellinen.
En tiiä jaksanko huomenna aamulla taas herätä kuudelta vaan viemään mummoa ulos ja seisomaan pakkasessa. Ois ees lämpöasteita!
En tiiä jaksanko oottaa vielä 15 päivää ja sit olla Rhodoksella Robinson Crusoen ja Matkakaverin kanssa ihan koko viikon. RC on vaan katkera, kun jää koulun wappunaamiaiset väliin. Olen huono äiti.
En tiiä jaksanko ees toivottaa hyvää viikonloppua niille kolmelle, jotka tätä lukee.
torstai 30. elokuuta 2012
Pää ei kestä
Luin juuri kamalia juttuja lehdestä, itkettää ja omaa kahdeksanvuotiasta NIIN ikävä. Ei tiedä meidän lapsi maailman pahuudesta mitään, onneksi. Robinson Crusoe on aurinkoinen ja iloinen poika, halailee äitiään, joka ilta kerrotaan, kuinka paljon tykätään ja rakastetaan. Ei kaikilla ole niin, maailmasta ei pahuus lopu.
Flunssan jälkeisenä kolmoishermo on kovasti kiukkuinen, naamaa särkee ikävästi koko ajan. Se vie terän elämästä, mikään ei tunnu helpottavan. Kävellessä turtuu kipuun, mutta töissä on jaksettava pakertaa. Toisaalta en ole aikoihin saanut tällaisia kiksejä työn teosta, uuden oppiminen on kivaa!
Pääkaupungissa on kaunis ja kesäinen päivä, jospa tänään pystyisi edes vähän kutomaan. Siellä ois kahdet sukat (yllättäen) ja yksi vähän isompi joululahja kesken. Jos oon jotain tänä kesänä oppinut, niin kirjoneuletta ei kannata tehdä liian samankaltaisista väreistä, ei pal kuviot muuten näy. Harjoittelemalla oppii ja tekevälle sattuu.
Flunssan jälkeisenä kolmoishermo on kovasti kiukkuinen, naamaa särkee ikävästi koko ajan. Se vie terän elämästä, mikään ei tunnu helpottavan. Kävellessä turtuu kipuun, mutta töissä on jaksettava pakertaa. Toisaalta en ole aikoihin saanut tällaisia kiksejä työn teosta, uuden oppiminen on kivaa!
Pääkaupungissa on kaunis ja kesäinen päivä, jospa tänään pystyisi edes vähän kutomaan. Siellä ois kahdet sukat (yllättäen) ja yksi vähän isompi joululahja kesken. Jos oon jotain tänä kesänä oppinut, niin kirjoneuletta ei kannata tehdä liian samankaltaisista väreistä, ei pal kuviot muuten näy. Harjoittelemalla oppii ja tekevälle sattuu.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Biletys jatkuu
Tänään on vuorossa Rakas Aviomies, ikää tulee vähän enemmän kuin Robinson Crusoella. Onnea Haisulille!
Jostain syystä en ehdi kutoa laisinkaan, ainakaan ei mitään valmistu. Aloituksia on kyllä aina vaan kasvava määrä. Kai ne joskus valmistuu.
Töistä en sitten vieläkään tiedä mitään. Teen vanhaa ja uutta sekaisin, allekirjoitettuja papereita en näy, ei kuulu. Ensi viikolla pitäisi jo täysillä olla uudessa ja sitten oiskin jo kesälomaa... Sitä odotellessa!
Jostain syystä en ehdi kutoa laisinkaan, ainakaan ei mitään valmistu. Aloituksia on kyllä aina vaan kasvava määrä. Kai ne joskus valmistuu.
Töistä en sitten vieläkään tiedä mitään. Teen vanhaa ja uutta sekaisin, allekirjoitettuja papereita en näy, ei kuulu. Ensi viikolla pitäisi jo täysillä olla uudessa ja sitten oiskin jo kesälomaa... Sitä odotellessa!
perjantai 25. toukokuuta 2012
Huh hah ja viel se hei!
Mää olen tääl ja mää olen elossa ja mulla on töissä kiire ja tänään meille tuli uus auto. Töissä on tulossa joka tapauksessa muutoksia, vielä ei ole varmaa minkälaisia. Auto on tuliterä Humppa, sellanen kakanruskee, glitterillä.
Kudon kyllä juu kotona koko ajan, mut mitään isompaa, tai kauheesti kyl pienempääkään, ei oo valmistunut. Tuollaisen huivin tekaisin yhdessä seminaarissa, tai siis puolet tuosta parissa päivässä ja loput kotona pikkuhiljaa. Kesken on jakkua ja tunikaa ja parit sukatkin. Kesken, niin. Iltasin jaksaa 3 numeroa laittaa sudokuun ennen totaalista sammumista, mut sit aamuyöt on edelleen ihan kiva kukkua. Tai sit ei oo kivaa.
Kesälomaa ollaan suunniteltu, on tiedossa Legolandia ja Ilmajokea ja Tsekin matkaa. Jos vaan on enää sitä lomaa, kun töissä on kaikki niin sekaisin. Tarkoitus oli kuusi viikkoa viettää laatuaikaa lapsen kanssa, saa nähdä vietänkö ja koska. Yrittämisen puutteesta ei saa syyttää, sitä löytyy. Pomon ymmärrys on sit toinen juttu, varsinkin kun ei oo hajuakaan, et keneltä pomolta sitä ymmärrystä pyytäis.
Et niin ku hei tota. Kesä tulee ja kärpäset, meil on kaikilla kavereita. Kun sais vaan joskus ees nukkuu. Blondin tupakkiyskä vaan edelleen kiusaa, voi mun vanhusta. Ei oo kivaa silläkään, vaik lääkkeet saa kinkkuun käärittynä.
perjantai 4. toukokuuta 2012
Lomaltapaluun tuskaa
Olen mää juu kotona, en vaan mitään ehdi, kun työt, pyykit ja työpaikan kehittäminen vie kaiken ajan ja voimat. Joitain blogeja olen ehtinyt lukemaan, mitään en ole ehtinyt kommentoimaan :(
Ens viikolla uusin voimin.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Taas sukat
Naisten sukat, lahjalaatikkoon. Edes jotain valmista tällä viikolla. Jotenkin saamaton olo, töissä on ollut yhtä kaaosta. En tykkää.
Saimme kutsun enon 80-vuotisjuhliin, vanhimman niitä seitsemästä. Mitä hänelle lahjaksi, kas siinä pulma. Sukat ois puikoilla, tilaanko vaikka jonkun lehden lisäksi? Ideoita vastaanotetaan kommenttilootassa!
Yksi niistä seitsemästä enosta oli jäänyt auton alle, jalka parista kohtaa poikki. Kysyin, jotta kannattiko siihen eteen loikata. Oli kuulemma auto seurannut häntä penkalle ja päälle tullu ihan väkisin. Voi noita, mun höppänöitä :)
tiistai 13. joulukuuta 2011
Länsirintamalla ei mitään uutta
Käsityöt etenee, nautin aivottomista joululahjasukkaputkista. Perussukkaa perusjätkille, isoja miesten vihreitä, harmaita ja sinisiä sukkia. Kyjytkin on edennyt siinä sivussa tilanteeseen, jossa kolme viimeistä on viimeistelyä vailla ja kohta kuvattuna ja raportoituna.
Töissä on pimeetä, sekavaa ja raskasta - tavallaan. Päivitykset sotki tarvittavat ohjelmat ties kuinka pitkäksi aikaa ja tekeminen on tuskaa, suorittamista pitkän kaavan kautta. Ääni on vieläkin maassa ja tukkoinen olo väsyttää. Viime yönä näin pahan painajaisen, Robinson Crusoe hukkui järveen kaverinsa kanssa ja heräsin siinä vaiheessa, kun itkien yritin heitä järvestä kaksin käsin kauhoa. Ei sit nukuttanut enää.
Mutta joululahjat on hankittu! Pukki tilattu. Ne muutamat kortit kirjoitettu. Kaikille en lähetä, sori vaan ;) Ensi viikolla alkaa päivä pitenemään ja loppiaisviikko on lomaa (kunhan sinne asti jaksaa). Elämä on kokonaisuudessa aika mukavaa just nyt.
Töissä on pimeetä, sekavaa ja raskasta - tavallaan. Päivitykset sotki tarvittavat ohjelmat ties kuinka pitkäksi aikaa ja tekeminen on tuskaa, suorittamista pitkän kaavan kautta. Ääni on vieläkin maassa ja tukkoinen olo väsyttää. Viime yönä näin pahan painajaisen, Robinson Crusoe hukkui järveen kaverinsa kanssa ja heräsin siinä vaiheessa, kun itkien yritin heitä järvestä kaksin käsin kauhoa. Ei sit nukuttanut enää.
Mutta joululahjat on hankittu! Pukki tilattu. Ne muutamat kortit kirjoitettu. Kaikille en lähetä, sori vaan ;) Ensi viikolla alkaa päivä pitenemään ja loppiaisviikko on lomaa (kunhan sinne asti jaksaa). Elämä on kokonaisuudessa aika mukavaa just nyt.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Hoppua pukkaa...
Juu en oo raportoinu mitään, en oo kertonu mistään, en oo muuta jaksanut, kuin kaatua iltaisin petiin. Töissä vain on niin kiire, ettei kissa ehdi sanoa :( Enkä saanut edes sitä lottopottia, että ois voinu kotiin jäädä lepäämään/kutomaan/olemaan vaan.
Mutta kivaakin on tiedossa! Sen lisäksi, että töissä voisi edes kuvitella olevan helpompaa muutaman viikon, niin olen menossa reilun viikon päästä tänne:
Ulappa-harjoitus
Itse osallistun viestintä kriisitilanteissa -kurssille. Kurssin jälkeen pystyn ehkä kertomaan asioista Rakkaalle Aviomiehelle niin, että jopa hänkin ne asiat ymmärtää. Tai oliskohan liian optimistinen tavoite?
Muoks. Viestintäkurssi tulee näköjään tarpeeseen, kun ei linkkejä enää osaa laittaa edes näin kohtuullisen normaalissa tilanteessa...
Muoks nro miljoona. Kiitos KristiinaS, nyt pitäisi toimia :)
Mutta kivaakin on tiedossa! Sen lisäksi, että töissä voisi edes kuvitella olevan helpompaa muutaman viikon, niin olen menossa reilun viikon päästä tänne:
Ulappa-harjoitus
Itse osallistun viestintä kriisitilanteissa -kurssille. Kurssin jälkeen pystyn ehkä kertomaan asioista Rakkaalle Aviomiehelle niin, että jopa hänkin ne asiat ymmärtää. Tai oliskohan liian optimistinen tavoite?
Muoks. Viestintäkurssi tulee näköjään tarpeeseen, kun ei linkkejä enää osaa laittaa edes näin kohtuullisen normaalissa tilanteessa...
Muoks nro miljoona. Kiitos KristiinaS, nyt pitäisi toimia :)
torstai 18. elokuuta 2011
Mikä on tää tauti?
Päätä särkee ja ahdistaa, väsyttää kamalasti ja masentaa. Aamusin herää kamalaan ääneen, joutuu lähtemään ja takaisin kotiin pääsee vasta illalla. Mitään kivaa ei ehdi tekemään. Siis jos ei selväksi tullut vielä, niin tää on kamalaa!!!
Toista päivää siis töissä. Tuolikin oli varastettu loman aikana, kostin tilaamalla hienomman ja paremman.
Toista päivää siis töissä. Tuolikin oli varastettu loman aikana, kostin tilaamalla hienomman ja paremman.
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Kiitos ystävä!
Sunnuntaina kävin Kahvilla. Mukana oli Lila ja Pussukka, kiitos ystävälle! Kyllä oli kiva nähdä ja jutella kunnolla, nähdään taas! Vilkutuksia!
Työt häiritsee mun blogielämää, pah. Mä en haluu enää mennä töihin... Lomaan vielä ihan liian pitkä aika, ei oo reiluu. Yöktöiden lisäksi päätä täytti tänään äidin syntymäpäivä, hän olisi täyttänyt 75 vuotta. Välillä ikävä iskee.
Työt häiritsee mun blogielämää, pah. Mä en haluu enää mennä töihin... Lomaan vielä ihan liian pitkä aika, ei oo reiluu. Yöktöiden lisäksi päätä täytti tänään äidin syntymäpäivä, hän olisi täyttänyt 75 vuotta. Välillä ikävä iskee.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Kokous 8-16
Vee, meillä on tärkeä kokous ja nyt et sitten saa kutoa samalla! Jaa miksi en?
- Huomenta kaikki ja plaaplaa plaaa yhteistyö, strategia...
- Plaaplaaplaaa prosessikuvaus plaaplaa
- Plaaplaa strategiapalavereja tulevaisuudessa plaaplaaplaa
- Kumppanuus plaaplaa plaa, vaikuttavuuskartta plaaplaaplaa
- Pidetäänkö lounastauko tässä kohtaa?
- Ja sitten jatketaan plaaplaaplaa eväitä strategian tekemiseen plaaplaa
- Plaaplaa poliittinen ohjelma plaaplaa
- Plaaplaa ottakaa kahvia samalla ja sitten ryhmätöitä plaaplaaplaa
- Plaaplaa tavoiteohjelmaa plaaplaaplaa
- Kiitos mitä opitte ja hyvää viikonloppua, jatketaan sitten elokuussa ja syyskuussa kokonaiset päivät
Mää katkasen kaulani tylsillä fiskarssin saksilla ennen sitä.
- Huomenta kaikki ja plaaplaa plaaa yhteistyö, strategia...
- Plaaplaaplaaa prosessikuvaus plaaplaa
- Plaaplaa strategiapalavereja tulevaisuudessa plaaplaaplaa
- Kumppanuus plaaplaa plaa, vaikuttavuuskartta plaaplaaplaa
- Pidetäänkö lounastauko tässä kohtaa?
- Ja sitten jatketaan plaaplaaplaa eväitä strategian tekemiseen plaaplaa
- Plaaplaa poliittinen ohjelma plaaplaa
- Plaaplaa ottakaa kahvia samalla ja sitten ryhmätöitä plaaplaaplaa
- Plaaplaa tavoiteohjelmaa plaaplaaplaa
- Kiitos mitä opitte ja hyvää viikonloppua, jatketaan sitten elokuussa ja syyskuussa kokonaiset päivät
Mää katkasen kaulani tylsillä fiskarssin saksilla ennen sitä.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Pronssihääpäivä takana
Eilen kävimme herttaisesti Prisman mättölässä lounaalla ihan kahden kesken ja olimme kovasti romanttisia ja herttaisia ja ihania ja melkeen rakastuneitakin ja silleen kivasti. Oli juu ihanaa, oikeesti.
Tänään on koittanut arki ja lievät keskittymisvaikeudet. Kun lukee jotain kirjaa ja kuvittelee päähenkilön jonkin näköiseksi ja sitten joutuu kolmetuntiseen kokoukseen ja vastapäätä istuu juuri sen kuvitellun näköinen henkilö, niin jostain syystä keskittyminen kärsii. Istuin tänään kolme tuntia Wallanderia vastapäätä ja en muista kokouksesta paljoakaan, vaikka tein pöytäkirjan. En myöskään suunnitellut uusia kutomuksia, niinkuin usein kokouksissa teen, vaan taisinpa pahasti tuijottaa, suu auki, haaveillen yhteisestä tulevaisuudessa Ystadissa, rikoksia selvitellen ja vähät välittäen alzheimerista sun muista turhista pikkuseikoista, joita kirjoissa on. Tästä kirjasta olisi tullut kaunis rakkauskertomus, jossa dyyneillä hiukset hulmuten juosten ja nauraen olisimme ratsastaneet auringonlaskuun ja...
Olihan se kokous kamalan tylsä, täytyy varmaan huomenna kysyä joltain mistä me oikein puhuttiin, kun en nyt millään muista.
Tänään on koittanut arki ja lievät keskittymisvaikeudet. Kun lukee jotain kirjaa ja kuvittelee päähenkilön jonkin näköiseksi ja sitten joutuu kolmetuntiseen kokoukseen ja vastapäätä istuu juuri sen kuvitellun näköinen henkilö, niin jostain syystä keskittyminen kärsii. Istuin tänään kolme tuntia Wallanderia vastapäätä ja en muista kokouksesta paljoakaan, vaikka tein pöytäkirjan. En myöskään suunnitellut uusia kutomuksia, niinkuin usein kokouksissa teen, vaan taisinpa pahasti tuijottaa, suu auki, haaveillen yhteisestä tulevaisuudessa Ystadissa, rikoksia selvitellen ja vähät välittäen alzheimerista sun muista turhista pikkuseikoista, joita kirjoissa on. Tästä kirjasta olisi tullut kaunis rakkauskertomus, jossa dyyneillä hiukset hulmuten juosten ja nauraen olisimme ratsastaneet auringonlaskuun ja...
Olihan se kokous kamalan tylsä, täytyy varmaan huomenna kysyä joltain mistä me oikein puhuttiin, kun en nyt millään muista.
torstai 30. joulukuuta 2010
Mistä tätä räkää oikein tulee?
Päästä, korvien välistä, nenän takaa, aivot tyhjenee ja huimaus heikottaa. Pitää mennä kotiin tätä maailmaa pelastamasta, huomenna maailma varmaan kaatuu, koska minä niistän kotona. Ehdottomasti.
Kiitos edelliseen tulleista kommenteista. Maailma tuli pelastettua, kaikki voivat huokaista helpotuksesta ja vaihtaa vuotta rauhassa. Vaikka vuoden vaihtuminen onkin iso juttu, niin kahta asiaa en ymmärrä: Miksi pitää pamauttaa rahat taivaalle ja aivot pellolle? Eli en ymmärrä rakettien ampumista enkä pakkojuomista juhlimisen varjolla. Vappuna on sama juttu, kaiken maailman serpentiinit ties missä lasinsirujen seassa ja suurin osa väestä niin ympäripäissään, ettei... Niin ja sitten se Juhannuskin vielä, samaan pakettiin vaan. Ei niitä lakkauttaa tarvitse, kunhan nuo varjopuolet saisi kitkettyä pois.
Olen näköjään flunssaisena hieman kireä. Jospa tämä tästä huomenissa helpottaisi, nukkuen, leväten, niistäen ja lämmintä juoden. Saatan kutoakin, jos jaksan, lohikäärmepaitaa kaivataan valmiiksi. Uusiakin juttuja tekisi mieli aloittaa ja sukkia tarvitaan aina...
Kiitos edelliseen tulleista kommenteista. Maailma tuli pelastettua, kaikki voivat huokaista helpotuksesta ja vaihtaa vuotta rauhassa. Vaikka vuoden vaihtuminen onkin iso juttu, niin kahta asiaa en ymmärrä: Miksi pitää pamauttaa rahat taivaalle ja aivot pellolle? Eli en ymmärrä rakettien ampumista enkä pakkojuomista juhlimisen varjolla. Vappuna on sama juttu, kaiken maailman serpentiinit ties missä lasinsirujen seassa ja suurin osa väestä niin ympäripäissään, ettei... Niin ja sitten se Juhannuskin vielä, samaan pakettiin vaan. Ei niitä lakkauttaa tarvitse, kunhan nuo varjopuolet saisi kitkettyä pois.
Olen näköjään flunssaisena hieman kireä. Jospa tämä tästä huomenissa helpottaisi, nukkuen, leväten, niistäen ja lämmintä juoden. Saatan kutoakin, jos jaksan, lohikäärmepaitaa kaivataan valmiiksi. Uusiakin juttuja tekisi mieli aloittaa ja sukkia tarvitaan aina...
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Joulun jälkeistä elämää!
Olen töissä, nautin hiljaisuudesta, kun kaikki muut ovat lomalla. Kunnes tulee viesti, tämä juttu on jäänyt tekemättä, olisi pitänyt jo lokakuussa, syylliset kärvennetään saunan takana ja tee sinä tämä nyt. Vahdi. Hoida. Paimenna.
Juu, nappaan lisää lääkettä vatsakatariin, ryhdyn juristiksi, laskentasihteeriksi, pomoksi ja pomon pomoksi kahdessa sekunnissa ja laitan myllyn pyörimään. Asiat etenevät omalla painollaan ja minun huoneessani raikuu sekopäinen nauru. Maailma pelastuu ja ihmishenkiä säästetään, not.
On sitten taas tärkeät ihmiset tehneet kärpäsestä härkästä ja pieni ihminen ei tunnu siinä porukassa miltään. Raha siirtyy etutaskusta takataskuun ja mikään ei oikeesti muutu.
Illalla istun saunan jälkeen joulupukin tuoman kirkasvalolampun viereen ja kudon sukkaa, siinä saa sentään jotain näkyvää ja todellista aikaiseksi. Katsellaan Robinson Crusoen joululahjaDVD:tä ja ollaan yhdessä, minun perheeni ja minä. Heille minä olen tärkeä, heille minä tunnun. Ja jossain vaiheessa saan uudet sukat jalkojani lämmittämään, parantamaan tältä kurkkikivulta ja vatsakatarilta.
Juu, nappaan lisää lääkettä vatsakatariin, ryhdyn juristiksi, laskentasihteeriksi, pomoksi ja pomon pomoksi kahdessa sekunnissa ja laitan myllyn pyörimään. Asiat etenevät omalla painollaan ja minun huoneessani raikuu sekopäinen nauru. Maailma pelastuu ja ihmishenkiä säästetään, not.
On sitten taas tärkeät ihmiset tehneet kärpäsestä härkästä ja pieni ihminen ei tunnu siinä porukassa miltään. Raha siirtyy etutaskusta takataskuun ja mikään ei oikeesti muutu.
Illalla istun saunan jälkeen joulupukin tuoman kirkasvalolampun viereen ja kudon sukkaa, siinä saa sentään jotain näkyvää ja todellista aikaiseksi. Katsellaan Robinson Crusoen joululahjaDVD:tä ja ollaan yhdessä, minun perheeni ja minä. Heille minä olen tärkeä, heille minä tunnun. Ja jossain vaiheessa saan uudet sukat jalkojani lämmittämään, parantamaan tältä kurkkikivulta ja vatsakatarilta.
torstai 7. lokakuuta 2010
Voi pientä tinttiä
Luulin tulleeni jonkun muun blogiin, vai mitä Kerroskiisseli, kun tulimme maanantaina kotiin uimahallista ja keittiön ikkunassa räpiköi talitintti. Kovasti hädissään ja ihmeissään, oli jättänyt muistoja itsestään ikkunalaudalle ja kuivuville pyykeille. Kutsumaton vieras oli tullut sisälle suljettujen parvekelasien n. sentin kokoisesta kolosta ja raollaan olleesta parvekkeen ovesta. Ulos hän lensi Robinson Crusoen huoneen isosta ikkunasta, kun se hänelle varovasti avattiin. Mahtoi olla pelottava seikkailu pienelle eläimelle.
Maanantain uimareissulla kävin myös kokeilemassa ensimmäisen kerran vesijuoksua. Se oli kivaa!
Kaikki käsityöt on joko kesken, purettuna tai muuten unohdettuna. Valmiit käsityöt on yliarvostettua massaa, keskeneräiset mietityttää ja pitää vireyttä yllä. Vielä kun nämä harrastuksia rajoittavat työt tekisi joku muu, niin asiat olisi kohdallaan. Tällä hetkellä ainakin tuntuu sille, että viraston seinien paksuus ei riitä, kun hakkaa päätä niin lujaa seinään.
Maanantain uimareissulla kävin myös kokeilemassa ensimmäisen kerran vesijuoksua. Se oli kivaa!
Kaikki käsityöt on joko kesken, purettuna tai muuten unohdettuna. Valmiit käsityöt on yliarvostettua massaa, keskeneräiset mietityttää ja pitää vireyttä yllä. Vielä kun nämä harrastuksia rajoittavat työt tekisi joku muu, niin asiat olisi kohdallaan. Tällä hetkellä ainakin tuntuu sille, että viraston seinien paksuus ei riitä, kun hakkaa päätä niin lujaa seinään.
perjantai 27. elokuuta 2010
Valmiita ja läksyjä
Töissä valtion virkamiehet teettävät toisillaan töitä siihen tahtiin, että heikompaa hirvittää. On vielä elokuu, lomalta paluusta pari viikkoa ja nyt jo väsyttää. Minua ei ole luotu töitä varten, onko ketään?
Omankin mieleni piristykseksi muutama kuva valmistuneista. Muitakin valmistuneita on, mutta syystä tai toisesta niistä ei ole kuvia. Eihän kukaan jaksa katsoa useita kuvia samanlaisista sukista, en minä ainakaan. Helle sekoitti nimittäin pään niin, että aloin tehtailemaan perusseiskaveikkasukkia, lähemmäs 10 paria taisin pukertaa. Nyt maistuu jo muutkin käsityöt.
Nämä ohuiden puuvillasukkalankojen jämistä kudotut sukat matkasivat Orimattilaan kesälomareissulla, toivottavasti tulevat käyttöön! Sillä helteellä ei sukat kyllä ihan heti tulleet mieleen.
Tämän pikkuruisen nutun sai serkun tuore vauva. Näyttääpä se kuvassa jotenkin ruttuiselta, vaikka ei livenä sellainen ole.
Tässä äiteen kulta, Robinson Crusoe, matkalla ensimmäistä aamua eskariin (snif). Pienten alkuvaikeuksien kautta olemme kulkemassa kohti onnellista eskarivuotta, ensimmäiset läksytkin on jo saatu ja tehty. Kavereita on löytynyt mukavasti ja ulkoleikit on suosikkeja, kun on niin hienoja kiipeilytelineitä!
Viikon päästä lauantaina, eli 4.9., on sitten se Menitan neulemiitti jälleen, Lilalle ja muillekin tiedoksi!
Omankin mieleni piristykseksi muutama kuva valmistuneista. Muitakin valmistuneita on, mutta syystä tai toisesta niistä ei ole kuvia. Eihän kukaan jaksa katsoa useita kuvia samanlaisista sukista, en minä ainakaan. Helle sekoitti nimittäin pään niin, että aloin tehtailemaan perusseiskaveikkasukkia, lähemmäs 10 paria taisin pukertaa. Nyt maistuu jo muutkin käsityöt.
Nämä ohuiden puuvillasukkalankojen jämistä kudotut sukat matkasivat Orimattilaan kesälomareissulla, toivottavasti tulevat käyttöön! Sillä helteellä ei sukat kyllä ihan heti tulleet mieleen.
Tämän pikkuruisen nutun sai serkun tuore vauva. Näyttääpä se kuvassa jotenkin ruttuiselta, vaikka ei livenä sellainen ole.
Tässä äiteen kulta, Robinson Crusoe, matkalla ensimmäistä aamua eskariin (snif). Pienten alkuvaikeuksien kautta olemme kulkemassa kohti onnellista eskarivuotta, ensimmäiset läksytkin on jo saatu ja tehty. Kavereita on löytynyt mukavasti ja ulkoleikit on suosikkeja, kun on niin hienoja kiipeilytelineitä!
Viikon päästä lauantaina, eli 4.9., on sitten se Menitan neulemiitti jälleen, Lilalle ja muillekin tiedoksi!
torstai 3. kesäkuuta 2010
Piilokuva
Nyt kaikki joukolla miettimään, että mitä tuossa kuvassa oikein näkyy. Kuvan olen itse ihan vahingossa ottanut ja siinä on oikeasti jotain tunnistettavaa. En anna palkintoa oikean vastauksen tietäjälle/arvaajalle, koska olen edelleen Tuittusen kanssa jumissa. Palkinto vanhenee edelleen meillä :) Mainetta ja kunniaa on kyllä jaossa suunnattomia määriä!
Tampereella oli ihan kivaa. Ostin neljät kengät. Juu, ihan oikeasti neljät! Kahdet itselle ja kahdet miehelle. Rahaa meni hyvin vähän, koska hotellin läheisyydessä oli kenkäkauppa, jossa oli loppuunmyynti.
Käsityöt eivät edisty, koska hartiat ovat täysin jumissa ja päätä särkee. Muutaman kerroksen yritän aina illassa saada pitsiliinaa eteenpäin, koska kesäkuun loppu on lähellä ja yksi liina puuttuu kokonaan. Tuleekohan mulle tuosta ressi? Päänsärky johtuu osittain työoloista, olen marraskuusta lähtien odottanut ergonomista tuolia. Valtiolla ei ole kiire ja miksi olisikaan, töissähän täällä vaan ollaan.
Robinson Crusoe on onnellinen kuusivuotias, sai lahjaksi sähköhammasharjan ja ukulelen, muun muassa. Eilen illalla huomattiin ensimmäinen heiluva hammas! Mun vauvani kasvaa isoksi!
Pään täyttää kivun lisäksi suuri pohdinta. Mennäänkö kesälomalla Latviaan vai Sauvolle viikoksi... HHmmm...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)