Elämässä tärkeintä ovat: Lapsi, koirat ja mies, puikot ja lanka. Joskus myös ruoka, työ, kirjat ja sudoku. Ei meemejä, kiitos! Ja tästä blogista ei sitten Rakkaalle Aviomiehelle kerrota :)
perjantai 16. elokuuta 2013
Pikainen yhteenveto
Täällä sitä taas ollaan, sorvin äärellä, muka levänneenä ja silleen. Kiitos KristiinaS:ille ja SeijaP:lle toivotuksista silloin joskus, toivottavasti teilläkin, kuten kaikilla muillakin, on ollut mukava kesä.
Kesä meni nopeasti, kuten aina. Surimme Blondia, opettelimme elämään vain yhden koiran kanssa. Mustis onkin saanut huomiota oikein urakalla, vaikka tuo hajuton, mauton ja näkymätön koira onkin oppirahansa saanut maksaa. Kun ei osaa pyytää ulos, ruokaa tai edes parvekkeelta sisälle, niin voi jäädä ilman iltapäivälenkkiä, ruokaa tai parvekkeelle yöksi. Mustiksen elämää on järkyttänyt myös naapuriin tullut koiranpentu. Ihan kamalan ihana kakara, joka roikkuu Mustiksen korvissa.
Viikko oltiin jossain vaiheessa Paraisilla, Airiston lomakeskuksen lähimaastoissa. Mies sai kalaa, lapsi kaverin ja Mustis oli kuolla sammakon loikkaan. Kolmårdenissa satoi vettä ja eläimet olivat virkeinä esillä, delfiinejä olisin nähnyt paremmin, jos en olisi itkenyt niin paljon. Orimattilassa käytiin julmetunmoisella monen päivän shoppailumaratonilla eri kaupoissa ja kauppakeskuksissa, myös Lahden puolella. Espoon saaria kierrettiin saaristoveneellä, tutkittiin Emmaa, Haltiaa, Kiasmaa ja Lauttasaaren rantoja. Lyhyesti: Olemme nauttineet!
Käsitöitä en ole tehnyt, en ainakaan saanut mitään valmista. Muutenkin kaikki pakollinen on jäänyt puolitiehen, osa vain suunnittelun asteelle. Mutta ehtiihän tuota myöhemminkin. Kun nyt tottuisi tähän työarkeen vähitellen ja ajatukseen syksystä.
Oikein hyvää viikonloppua kaikille, eiköhän sitä kesää ole vielä vähän jäljellä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Loma kuullosti kivalta! Kyllä meilläkin on olut hyvä loma.
Tuo tekstihän vaikuttaa ihan lomavietolta!
Jaksamista duuniarkeen, kyllä kait siihen tottuu, joskus. Ehkä just ennen seuraavaa lomaa.
Kunhan syyskuu on päässyt puoleen väliin niin sitt olis lunssi-tapaamisen aika.
Voi itku, luin Blondista vasta nyt. Syvimmät osanottoni koko perheelle.
Lähetä kommentti