Ennen ja jälkeen...

Rakkaan aviomiehen sukan kantapäässä oli SUURI reikä ja miehellä suru puserossa: Voiko tätä enää koskaan korjata? Voi... Laitoin jostain monen mutkan kautta minulle päätyneistä virkatuista tilkuista yhden paikaksi kantapäähän ja taas toimii! Näin pienellä saa meillä miehen onnelliseksi.

Ihan ikioma juomalasi

Ensimmäistä kertaa 18-vuotisen yhdessäelämisen aikana meillä on kummallakin omat juomalasit tuon Rakkaan Aviomiehen kanssa. Syy on minun, menin kääntämään ruokapöydän eri päin ja istumajärjestys ei vain taivu yhteiseen lasiin tällä tavalla. Ei ihme, että masentaa niin peevelisti. Liian suurella työmäärällä ja sekavalla työnohjauksella ei tietenkään ole masentamisen ja väsymisen kanssa mitään tekemistä, nykypäivänä kun pitäisi olla onnellinen, että on edes töitä. Sitäkin mietin viime yönä valvoessani.

Tinahääpäivä

Niin se aika kulkee, jo 10 vuotta tuon Rakkaan Aviomihen kanssa oltu naimisissa. Ihmettelen kyllä toisinaan... Kävimme kultasepänliikkeessä ja mottona oli: Maksa sika, jos enää ikinä haluat ruokaa. Toimi :)! Uudet kivat Kalevalakorun killuttimet korvissa. Mun lahja hänelle on se yö Siuntiossa. Illalla voisi herkutella vaikka pakastekakulla ;)!

Tuntuu hassulle, että näinkin monen vuoden jälkeen, jos neän hänet jossain kauempana tulossa luokseni tms., niin mahassa muljahtaa silleen kivasti. Onkos se sitä rakkautta sitten? Vai mahavaivoja?

Käärme paratiisissa

Muuten menis ihan kivasti, mutku yks ihminen osaa olla ärrrrrsyttävä! Muka niin kaveria, mut kun luuli hetkensä koittavan, niin takinkääntö oli nopea. Vaan paha juttu, ei tainnutkaan mun mies lähteä sen tyrkyn matkaan. Hoitais oman avioliittonsa kuntoon ja jättäis meidät rauhaan, kele.

Vihastuttaa ja se vie voimia. Onneks meillä kuitenkin menee vieläkin hyvin, uskomatonta mutta totta :) Osaa mun mies näköjään olla ihana halutessaan ja puhutaan asioita halki, jopa naapurin tyrkkyä. Onneksi mulla on myös niitä oikeita ystäviä! Menitassa olin mukavassa seurassa ja muutenkin hyviä ihmisiä lähipiirissä riittää.

Sateesta huolimatta aurinkoista syksyä ja sienimetsään siitä, HUS!

Tässäkö se nyt sitten oli

Joskus avioliitossa tulee hetkiä, jolloin ei tiedä mitä tehdä. Jatkaako hammasta purren vai luovuttaa suosiolla. Tuleeko tästä mitään ja mikä on paras vaihtoehto, kaikkien kannalta. Lähdenkö karkuun vai taistelenko. Kuinka paljon menen rikki tässä hänen kanssaan tai tuolla yksin.

Siihen päälle vielä sitkeä flunssa, hamsterin kasvain, Blondi-koiran syömälakko ja työt alkoi lomien jälkeen, elämä on siis ihan ruusuilla tanssimista ja nyt pitäis jaksaa olla vahva joka suuntaan. Ei muuten pal naurata.

Biletys jatkuu

Tänään on vuorossa Rakas Aviomies, ikää tulee vähän enemmän kuin Robinson Crusoella. Onnea Haisulille!

Jostain syystä en ehdi kutoa laisinkaan, ainakaan ei mitään valmistu. Aloituksia on kyllä aina vaan kasvava määrä. Kai ne joskus valmistuu.

Töistä en sitten vieläkään tiedä mitään. Teen vanhaa ja uutta sekaisin, allekirjoitettuja papereita en näy, ei kuulu. Ensi viikolla pitäisi jo täysillä olla uudessa ja sitten oiskin jo kesälomaa... Sitä odotellessa!

Lohtulounaalla

Eilen oli Kromihääpäivä. Muuten kauheen kivaa, mutta se Rakas Aviomies ei noteerannut mitenkään, vaikka häntä lahjottiin, oli muistutettu monta päivää ja vihjailtu melkoisen suorasanaisesti. Tyhmä, laiska ja itsekäs, mut ilmankaan ei voi elää.

Onneksi mulla on ystäviä ja yhden heistä tapasin tänään lohdullisella lounaalla. Kristiinaa oli ihana nähdä piiiiitkästä aikaa ja kyllä me halailtiin :) Ja syötiin kans ja shoppailtiin. Ja mää sain tuliaisia sieltä kaukaa etelästä, kiitos! Kaunis ja iso musta kassi, jossa koira kimaltaa kyljessä, hunajaa, pöllö ja namiskukkelia. Lauantaina nähdään taas!

Vähän lohduttaa nämä kevään merkitkin, olen tänään nähnyt 3 joutsenta ja avovettä näkyy jo rannoilla. Työpaikan lämpömittari hehkuttaa 9,4 astetta PLUSSAA :) JEEEE!!!!

Vähäks retroo :)

Mää löysin työpaikan vieressä olevasta ihanasta uudesta kaupasta näin ihanan kassin! Vähäks mää olen onnellinen :) Kaikki tarvittava mahtuu hienosti ja on kuulkaa viäl suomalaista tuotantoa! Voi jumpe!



Nämä puolestaan on taas yhdet sukat Rakkaalle Aviomiehelle. Seuraavatkin on jo puikoilla miehen suunnattomaksi iloksi. En olis uskonut, että voi miehen saada näin "pienellä" iloiseksi.

Ensi viikonloppuun kuuluu säbää, maalikauppaa, äänestämistä, kutomista, pulkkamäkeä ja muuta kivaa. Lukuintokin on taas löytynyt, dekkari sylissä on mukava kudoskella. Kaveri esitteli minulle Fred Vargasin dekkarit ja ne erilaisuudellaan viehättää. Nyt tosin Anna Janssonia kesken ja yöpöydältä pitäisi saada se vihonviimeinenkin sudoku-lehti tehtyä loppuun.

Valoisaa vaaliviikonloppua!

Sukilla alkaa tämä vuosi

Tällaisilla sukkapareilla on tämä vuosi alkanut. Rakas aviomies on vihdoinkin, vuosien yrittämisen jälkeen löytänyt ohuet villasukat ja nyt niitä täytyy sitten hänelle suurella rakkaudella tehtailla. Nuo tummemmat perussukat ovat hänelle, On linen sukkalankaa enimmäkseen. Alemmat kirjavat on kaverille synttärilahjaksi, kun pyysi. Niissä lankana Salida California, Menitasta joskus tullut sitä enemmänkin hamstrattua.

Nytkin on puikoilla kaksia perussukkia ja yksi liivinkammotus 100 % polyesterista... Juu, päätä särkee. Postista pitäisi tulla ainakin pari pakettia lankaa ja Menitassakin on tullut jo tuhlattua, joten ihan mukavasti alkaa tämä vuosi :)

Sen verran tuosta viime vuodesta vielä, että tein sellaisen summittaisen yhteenvedon langankulutuksesta. Laskelmieni mukaan lankaa kului n 7,8 kiloa. Ei paha, sanoo hartiat. Onneksi pukki toi ihanan shiatsuhierojan, sitä käytän harvase ilta ennen petiin menoa. Tästä vuodesta yritän ainakin saada aikaiseksi tarkempaa tilastoa hienoon neulepäiväkirjaani.

Heimlichin ote

Olen melkein leski. Rakas aviomies säikäytti eilen pahan kerran pihviravintolassa, kun se kuuluisa lihanpala tarttui kurkkuun. En tiedä olisiko saanut, mutta kovasti hakkasin selkään, mies yritti yskiä ja hain jo tarjoilijaakin apuun. Onneksi pala sitten irtosi ja mitään otteita ei tarvittu. Täydessä ravintolassa kukaan ei tullut auttamaan, tarjoilija kysyi jälkeenpäin, että onko kaikki hyvin. Tunsin itseni hyvin pieneksi ja varsinkin jälkeenpäin iski säikähdys, mitä jos... Olen ensiapukurssin käynyt joskus kivikaudella, vaan mitään ei tullut mieleen, hätäännys oli lähellä.

Jälkeenpäin tuli myös hihitys, Robinson Crusoen kanssa naurettiin, että vielä haudan reunalta pappa tulee ja syö lautasensa tyhjäksi. On se kova jätkä, mun rakas.

Eihän värillä väliä ole?

Tarina uudesta hienosta yleiskoneestani jatkuu...

Olin siis onnellinen, ja olen vieläkin. Vaikka kotona ei sitten ollutkaan valkoinen kone. Laatikon päällä on hienosti kuva valkoisesta koneesta ja siitä loogikko Rakas Aviomies oli päätellyt koneen olevan valkoinen. Ei huonosti, sanoisin. Mutta laatikon kyljessä oli myös iso vihreä tarra, joka kertoi sisällön olevan vihreä. Kaunis,päärynä/lime tms. sävy, ei tumma eikä paha, sellainen sopivan vihreä. Sopii verhoihin ja mattoonkin sekä nykyiseen vihreään kauteeni. Täytyy sanoa, että nauroin värin selvitessä Rakkaalle Aviomiehelle ääneen, sen verran hölmistynyt ilme naamallaan oli! Ja voi sitä selitysten määrää...

Veikko (uusi koneeni) on jo päässyt tekemään yhden keksitaikinan ja yhden teeleipätaikinan. Huomenna yhdistämme Veikon kanssa voimamme ainakin sämpylöiden ja mahdollisesti pullien merkeissä :) Perhe tykkää! Ja minä olen NIIN onnellinen.

Onnellinen yleiskoneen omistaja

Ostin aikoinaan kirpparilta ihan kivan piilipsin yleiskoneen, joka on muuten hyvä, mutta se on ruma ja kovaääninen. Nyt näin "rikkaana perijättärenä" :) ajattelin niitä rahoja laittaa edes johonkin järkevään ja siitä se sitten lähti, hiljaisen ja kauniin yleiskoneen metsästys.

Lipulta se löytyi, kaivattu kone. Samaan aikaan sain vielä vinkin, se tulee Hulluille Päiville alennukseen. Ostaisin ja säästäisin samaan aikaan, voi vinde!

Tänä aamuna Rakas Aviomies oli valjastettu vaativaan hommaan hakea kone minulle Tapiolan Stokkalta. Ohjeet olivat pitkät ja kattavat lähtien koneen sijoituspaikasta ja parkkeerausvinkistä ja päätyen väritoiveisiin ja käskyyn SOITA, jos ei näitä. Mutta kuten miehet yleensä, ohjeita ei luettu. Mies oli eksynyt, ottanut kahdesta jäljellä olleesta toisen, tietämättä väriä ja panikoinut ihmispaljoudessa. Värikin selvisi sitten myöhemmin ja olen oikeasti onnellinen. Minulla on valkoinen KitchenAid. Kiitos äiti!

Räkäpäiden keskustelua

Tulin juhannusaattona kaupasta kotiinpäin, matkaa kaikki se 50m. Tavaraa enemmän kuin käsissä pystyin kantamaan ja kaikki ei edes mahtunut mukana olleisiin kasseihin. Kärryt työnsin kaupan parkkihalliin ja soitin sieltä Rakkaalle aviomiehelle.

Minä: Tuo kauppakassi ja tule tänne parkkihalliin auttamaan.
Hän: Miksi? Minne? Auton luokse?
Minä: Ei kun kaupan parkkihalliin, tähän 10 m päähän.
Hän: Mitä piti tuoda?
Minä: Kauppakassi, kun ei tavarat mahdu kasseihin.
Hän: Missä kauppakasseja?
Minä: Eteisen kaapissa.
Hän: Mikä kassi? Kelpaako tää valkonen?
Minä: Ihan sama, kunhan nyt tulet.
Hän: Ai sä oot siellä jo?

*******

KyJykin etenee, alla kolmas aloitus, jostain 1980-luvun 100% akryylilangasta nimeltään Safir työkaverin vauvalle villahousut ensi talven kylmille keleille. Kivat retrovärit :)

Rahaton on huoleton?

Juu tasan ei ole. Reissussa kaikki maksoi. Ja paljon. Kotiin tullessa kukkarossa häämötti tyhjää eikä me ees paljoo shoppailtu, mitä ny yks haisuvesi ja muutama lelu. Mut sellaista se reissussa on, ei siinä mitään... Huolen reissussa aiheutti kännykkä, halvatun laivalla mitään kenttää ollu ja akku tyhjeni sitä etsiessä, en voinu ees ilkeetä poikapuolta haukkua nuuskan haluamisesta, jätin vaan ostamatta, rahaton kun olin.

Ne loput huolet odotti kotona. Molemmat kauhukaksikkolaset oli ripulissa ja koirankakkaa oli siellä täällä. Rakas aviomies ei oo ihan kauheen hyvä siivooja, joten ensimmäiseksi luuttua käteen ja pesukonetta päälle, potilaille lääkettä ja hoivaa. Sitten alkoi paljastua lisää ikävyyksiä ja huolia: yrtit oli kuolleet vedenpuutteeseen helteessä, ei oltu kasteltu. Mikä tuota miestä vaivaa, kun se on noin onneton kodinhoitaja? Pilalle hemmoteltu? Tätä oon täs ny miettiny, et pitääks mun alkaa kovaks vai laittaa toi mies emäntäkouluun?

Vanha uusi kannettava

Rakas aviomies osti itselleen uuden kannettavan. Minä sainkin sitten tänään tämän vanhan perinnöksi, kun menin nätisti sitä kysymään :) Joskus on rakkaasta aviomiehestäkin hyötyä. Tässä sitä nyt treffaillaan James Blondiinia ja näpsytelään kivaa, vanhaa konetta.

Juu ja sen verran tuohon edelliseen korjausta, että se mustaruskea muovitakki taisi sittenkin olla Maximaa, eikä Maxia. SeijaP. on käynyt linkittämässä kommentteihin, käykäähän katsomassa ja muuten taisinkin melkoista puutaheinää kirjoitella, mikä ei sinänsä ole mitään uutta.

Sitä piti vielä kertomani, että Neulekaveri R:n kanssa käväistiin teellä Menitassa aamupäivällä. Mukaan tarttui vain muutama kerä, joista oikein kovan onnen langaksi osoittautui Fiammino-niminen paksu, löyhäkierteinen lanka. Nyt on menossa ties kuinka ihmeellisistä syistä johtuen jo viides versio kaulaliinasta, joka saa kelvata. Nyt ei voi mennä puikkokaan enää poikki tai mitään muuta kivaa, ne on koettu jo.

Mukavaa lauantai-iltaa!

Rakastunut kyökkipiika

Mää sit tykkään ruuasta ja jopa sen laittamisesta, vaikka en mitään gourmet-versioita laitakaan. Rakas Aviomieskin tykkää ruuasta ja meillä ne suurimmat rakkaudenosoitukset tapahtuukin ruokapöydän äärellä: minä laitan - hän syö. Tästä johtuen olen yrittänyt hankkia välineitä, joita tarvitsen ja joista pidän. Ja joista osaan olen rakastunut. Kiihkeimpiä rakkauteni kohteita on kolme: kannellinen 28 cm halkaisija paistokasari, 3 litran teflonkattila ja uusimpana kirpparilta hankittu yleiskone. Ilman näitä en olisi minä ja ruokani ei olisi sitä, mitä on. Avioelämäkin olisi paljon tylsempää.

Tähän lisäksi vielä kuva KristiinaS:n kesällä lahjoittamasta ihanasta virkatusta pussukasta, joka on kovassa käytössä ja täynnä tällä hetkellä puuvillaisia jämälankoja. Pussukoihinkin olen rakastunut...

Vapaalla jalalla...

Ajelinpa eilen Rakkaan aviomiehen autolla, kun takana olleet poliisit alkoivat vilkutella kaikenlaisia kivoja valojaan. Parkkeerasin tien varressa olleen kaupan parkkipaikalle ja ne kivat poliisit seurasivat perässä. Katsahdin peiliin, tuskin ne sen takia pysäyttää, että olisin julmetun kaunis, ehei. Sieltä sitten kohtelias nuorimies tuli kertomaan, että heidän tietojensa mukaan ajamani auto on katsastamaton. Jaa, tämä on kyllä mieheni auto... Soitinpa Rakkaalle aviomiehelle ja kerroin yllättävän uutisen: Autoja pitää katsastaa!

Siinä sitten selvittelimme tilannetta ja juttelimme pehmoisia. Tällä kertaa pääsimme pelkällä muistutuksella, vaikka kyydissä ollut äitini jo mietti leipovansa kakun, jonka sisällä on viila. Syynä katsastuksen viipymiseen on Rakkaan aviomiehen huolimattomuus ja laiskuus, mikäs muu?

Nyt meillä on katsastettu auto.

Ihan vaan pieniä mokia...

Kuinka ajatuksissaan sitä voi olla, tai helteen sekoittama, että näkee kaverin bussissa vasta kun hän on jäänyt pois? Ja juuri on viettänyt edellisen lauantain hänen mukavassa seurassaan... Sori vaan Tuittunen, näin kävi. Hävettää.

Kalevin masussa oleva patti on mietityttänyt pitkään, olen ollut huolissani ja pelännyt kuolemaa lähimpinä päivinä. Lueskelin sitten muuten vaan jyrsijäkirjaamme, kunnes erään kuvan kuvateksti meni tajuntaan asti: Sehän on Kalevin pipuli! Ei hätää sittenkään. Naurattaa.

Ostin Rakkaalle Aviomiehelle partavaahtopullon, kun halvalla sain. Sain haukut, koska hänellä on jo 3 pulloa partavaahtoa. Sain samalla kuulla pitkän listan muuta, mitä ei tarvitse hänelle ostaa, koska niitä on jo monta. Toistan itseäni, selvästikin. Ahdistaa.

Leikkasin kauhukaksikon blondilta takun hännästä, vielä toisenkin takun ja vielä ja viel... Meidän koiralla on hännästä vain ranka jäljellä. Hoidanko huonosti rakkaitani? Ja taas hävettää...

Ei minua helle haittaa, ei ainakaan näy päälle päin mitään...

Salaisuuksia

Kiitos kommenteista edelliseen. Ehkä kudon sukat jollekin, ehkä en :) Nyt pukkaa päälle työkaverin tilaustyöt, valmista pitäisi olla lähivuosien aikana. Langat kaikkiin on jo hommattu, tulossa on merinovillaista pipoa, vironvillaista huivia ja puuvillaista boleroa.

Harteilleni on langetettu kamala määrä salaisuuksia, erilaisia ihania ja hauskoja asioita, joista ei saa puhua. On vaikeaa kirjoittaa, kun tekisi mieli kertoa, miten joku on töppäillyt siellä ja toinen suunnittelee tuota ja tätä. Itsestä jatkuvasti kirjoittaminen on itsekästä ja kyllä Robinson Crusoekin ajan mittaan kyllästyttää ketä vaan (paitsi minua). Silti on ihanaa kihistä sisällään salaisuuksien suolasta, nauttia ajatuksesta, että tiedän enemmän kuin muut. On joku, jonka kanssa voin kikatella jotain, mitä muut eivät ymmärrä. Tai voin kiusata läheistäni nolosta jutusta, minun omaa Rakasta nolojen tilanteiden Aviomiestäni. Tilata kaverille lehti ja yrittää olla monta viikkoa hiljaa, kunnes varmasti tietää lehden tulleen perille.

Palaan pääni sisään kihisemään, vieno hymy naamallani on onnellinen.

Suklaamuffinssia

Kerrankin jotain itse leivottua kelpaa Robinson Crusoelle! Tosin nyt oli kyseessä "lisää vain vesi" leipomus, ehkä siinä oli sitä teollista makua tarpeeksi. Tein siis juuri niitä halvimpia suklaamuffinsseja, mitä kaupasta löytyy, pellillisen tein ja puolet on jäljellä, itse taisin syödä 2 - tähän mennessä. Huomenna meinaan kokeilla leivän leipomista, varmuuden vuoksi ostin kyllä kaupastakin.

Olimme läheisessä ostoskeskuksessa pitkän päivän tänään. Kahden naisen voimin saimme Rakkaan aviomiehen vihdoinkin ostamaan minulle hääpäivälahjan! Sain palasen lisää palarannekoruuni, valitsimme RC:n kanssa ison sydämen. Nätti, vaikka onkin pahuksen pieni. Robinson Crusoe kuunteli lastenkonsertteja, sai kasvomaalauksen (Spiderman, tietysti), itki toista jäätelöä ja ihmetteli eläinkaupan hämähäkkejä. Herra Heinämäen lato-orkesteri oli HYVÄ!! Äitee tykkäs kyllä keski-ikäisistä rokkareista ja pappan rokkivarvas heilui kummasti.

Tasan kahden viikon päästä pakkaan viimeisiä tavaroita matkalaukkuun ja laitan kelloa herättämään, jotta varmasti olemme puoli neljältä lentokentällä ja lähdössä makeiden punasipuleiden ja suolaisen fetan viereen, lasissa kullankeltaista viiden tähden metaxaa... Lomassa on kivointa sen odottaminen, tämä on yhtä juhlaa!