En tiiä jaksanko jatkaa tätä blokkaamista. Ei oo oikeen mitään asiaakaan ja emmää jaksa ees kuvata uusia kässiä enkä mitään muutakaan.
En tiiä jaksanko mennä kotiin töitten jälkeen pesemään uusia kaappeja ja laittamaan tavaroita paikalleen ja siivoomaan remonttisotkuja ja laittamaan ruoka ja ja ja...
En tiiä jaksanko ees mitään töitä tehdä ja varsinkaan mitään järkevää ja tuottavaa ja virkanaismaista.
En tiiä jaksanko kattoo näin pitkää tukkaa ja leikkaankin kaiken pois. Eipä jäis korviksiin kiinni eikä tulis silmille. Nää haivenet jää rilleihin kiinnikin koko ajan.
En tiiä jaksanko hoitaa naapureiden lapsia, kun ne ei osaa järjestää elämäänsä niin, et niiden lapset mahtuis siihen. Ne ei ees kysy multa, vaan soittelevat heikolle Rakkaalle Aviomiehelle, joka ei tunnetusti osaa sanoa ei.
En tiiä jaksanko enää ikuna olla positiivinen ja iloinen ja pirtee ja ihana ja pirskahteleva ja ällöttävän onnellinen.
En tiiä jaksanko huomenna aamulla taas herätä kuudelta vaan viemään mummoa ulos ja seisomaan pakkasessa. Ois ees lämpöasteita!
En tiiä jaksanko oottaa vielä 15 päivää ja sit olla Rhodoksella Robinson Crusoen ja Matkakaverin kanssa ihan koko viikon. RC on vaan katkera, kun jää koulun wappunaamiaiset väliin. Olen huono äiti.
En tiiä jaksanko ees toivottaa hyvää viikonloppua niille kolmelle, jotka tätä lukee.
Elämässä tärkeintä ovat: Lapsi, koirat ja mies, puikot ja lanka. Joskus myös ruoka, työ, kirjat ja sudoku. Ei meemejä, kiitos! Ja tästä blogista ei sitten Rakkaalle Aviomiehelle kerrota :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naapurit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naapurit. Näytä kaikki tekstit
perjantai 12. huhtikuuta 2013
torstai 15. maaliskuuta 2012
Blondi, 14 vuotta

Tiistaina meillä ei vietetty kissan ristiäisiä, vaan koiran synttäreitä. Kutsuttuina naapurit, jotka aina mielellään meitin koiria hoitaa ja pöydässä pelkkää gluteenitonta. Synttärisankari sai lahjaksi maksamakkaraa, mutta se avattiin vasta mahan rauhoituttua kiukuttelusta. Ja sille 5-vuotiaalle keliaakikolle ei sitten kelvannut mikään tarjottavista, mutta syötyä kaikki tuli silti :)
maanantai 31. lokakuuta 2011
Ja ovikello soi...
On mulla niin kivoja naapureita! Ovikello soi ja käteen työnnettiin ämpärillinen jo putsattuja suppilovahveroita. Käskettiin vielä seurata kellariin ja kassillinen perunoitakin saatiin, ihan vaan kun meille kelpasi! Naapureiden mökillä on lievää ylituotantoa ja heillä säilytysongelmia. Sopii meille :)
Palautin ämpärin täynnä lankaa, sielläkin kudotaan sukkia.
Palautin ämpärin täynnä lankaa, sielläkin kudotaan sukkia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)