Leppäkerttu huoneessani

Työhuoneessani viihtyy leppäkerttu. Mikäs siinä, muutenkin melko eläimellistä touhua.

Tässä viimeisin huivi kylmään työhuoneeseen talven varalle, vironvillasta, malli aika pal niinku omasta päästä. Mistäs tuolle leppikselle saatais lämmikettä?

Ja vaihteeksi parit sukat. Ollaan kaikki yllättyneitä :) Toisista näkee, tai siis ei näe, kirjoneuleharjoitelmaa. Seuraavalla kerralla värit täytyy valita vähän tarkemmin.

Muuten elo onkin sellaista tavanomaista. Robinson Crusoe miettii kuoleman jälkeistä elämää ja "Rakas aviomies" kuvittelee olevansa seuraava Django Reinhardt, makkarissa raikaa ränttätänttämusa. Mulla sukat (taas) kesken ja aloitinpa huvikseni villatakin itselleni aivan jumalaisen pehmeästä Gedifran Extra Fine Merinosta. Sudokukuume tällä erää vahvasti laantumassa ja lukunautintona dekkareiden välissä pliisuhkolta tuntuva Lankakaupan tyttö.

Näin meillä. Mites teillä?

Huh hah ja viel se hei!

Mää olen tääl ja mää olen elossa ja mulla on töissä kiire ja tänään meille tuli uus auto. Töissä on tulossa joka tapauksessa muutoksia, vielä ei ole varmaa minkälaisia. Auto on tuliterä Humppa, sellanen kakanruskee, glitterillä.

Kudon kyllä juu kotona koko ajan, mut mitään isompaa, tai kauheesti kyl pienempääkään, ei oo valmistunut. Tuollaisen huivin tekaisin yhdessä seminaarissa, tai siis puolet tuosta parissa päivässä ja loput kotona pikkuhiljaa. Kesken on jakkua ja tunikaa ja parit sukatkin. Kesken, niin. Iltasin jaksaa 3 numeroa laittaa sudokuun ennen totaalista sammumista, mut sit aamuyöt on edelleen ihan kiva kukkua. Tai sit ei oo kivaa.

Kesälomaa ollaan suunniteltu, on tiedossa Legolandia ja Ilmajokea ja Tsekin matkaa. Jos vaan on enää sitä lomaa, kun töissä on kaikki niin sekaisin. Tarkoitus oli kuusi viikkoa viettää laatuaikaa lapsen kanssa, saa nähdä vietänkö ja koska. Yrittämisen puutteesta ei saa syyttää, sitä löytyy. Pomon ymmärrys on sit toinen juttu, varsinkin kun ei oo hajuakaan, et keneltä pomolta sitä ymmärrystä pyytäis.

Et niin ku hei tota. Kesä tulee ja kärpäset, meil on kaikilla kavereita. Kun sais vaan joskus ees nukkuu. Blondin tupakkiyskä vaan edelleen kiusaa, voi mun vanhusta. Ei oo kivaa silläkään, vaik lääkkeet saa kinkkuun käärittynä.

Vähäks retroo :)

Mää löysin työpaikan vieressä olevasta ihanasta uudesta kaupasta näin ihanan kassin! Vähäks mää olen onnellinen :) Kaikki tarvittava mahtuu hienosti ja on kuulkaa viäl suomalaista tuotantoa! Voi jumpe!



Nämä puolestaan on taas yhdet sukat Rakkaalle Aviomiehelle. Seuraavatkin on jo puikoilla miehen suunnattomaksi iloksi. En olis uskonut, että voi miehen saada näin "pienellä" iloiseksi.

Ensi viikonloppuun kuuluu säbää, maalikauppaa, äänestämistä, kutomista, pulkkamäkeä ja muuta kivaa. Lukuintokin on taas löytynyt, dekkari sylissä on mukava kudoskella. Kaveri esitteli minulle Fred Vargasin dekkarit ja ne erilaisuudellaan viehättää. Nyt tosin Anna Janssonia kesken ja yöpöydältä pitäisi saada se vihonviimeinenkin sudoku-lehti tehtyä loppuun.

Valoisaa vaaliviikonloppua!

Nyt on pakko purkaa!

En jaksa enkä halua enää tehdä dagistädeille pitsiliinoja! Toisesta puuttuu noin kymmenkunta kerrosta, mutta nyt olen juuri tällä kerroksella tehnyt virheen ja joudun juuri tämän kerroksen purkamaan ja juuri tämä oli se viimeinen niitti. Ei mun tarvii, ei mun oo pakko. EN TAHDO! Tämän jälkeen kun olisi vielä sen kolmannen tekeminen edessä ja en vaan jaksa. Kuvitelkaa tässä kohtaa nelikymppinen naisihminen lattialle mahalleen huutamaan ja potkimaan ja sätkimään ja itkemään ja raivoamaan ja repimään hiuksia päästään. En myöskään tahdo tehdä sudokuja ainakaan kuukauteen - tai mielummin yli kuukauteen. En tahdo olla töissä. En tahdo tätä päänsärkyä ja jomotusta. En tahdo kuunnella Robinson Crusoen marinaa. En tahdo yhtä ainutta punkkia kauhukaksikkoon. En tahdo olla näin kamalan väsynyt...

Tampereelle

Joudun, tai pääsen, Tampereelle. Työmatkalle, josta aion ottaa ilon irti, eli luen, kudon ja nukun yksin mahdollisimman paljon. Siellä on myös iltajuhla, jossa käyn ainakin syömässä ja tapaamassa tuttuja, mutta se ei ole päätarkoitus, ehei!!

Pääsen eroon pihan kolmiodraamasta, voi noita meidän lapsia! Ei tarvitse haistella Rakasta Aviomiestä, passata kauhukaksikkoa, viihdyttää talvikkoa ja tapella elintilasta viikkoa vajaa kuusivuotiaan kanssa. Robinson Crusoella on jonkilainen jälkiuhma, ensimmäisen kerran olen saanut hävetä kaupassa lattialla selällään huutavaa OMAA lastani.

Olen vihdoinkin saamassa loppuun viimeistä Wallanderia. Onpa ollut jotenkin tosi raskasta, vaikka kirja on oikeasti hyvä. Sudoku on vienyt mennessään, en pääse siitä irti. Seuraavana kirjana on vuorossa Stieg Larssonin trilogian keskimmäinen osa, ehkä se vie sudokuinnon.

Nyt pakkaamaan muut tavarat, käsityö on jo pakattu. Tiistaiaamuna odotan kiihkeästi tekstiviestiä ;)...

Kurjaa elämää

Luin juuri loppuun Outi Pakkasen dekkarin Kiinalainen aamutakki. Luin sitkeästi loppuun, vaikka kirja oli tylsä. Mitäänsanomaton. Rakkaan aviomiehen luovuttamassa sudokulehdessä on menossa viimeinen tehtävä ja lähi kaupassa ei ollut sopivaa, haluamaani lehteä. Robinson Crusoe yskii kaiket yöt ja joku pahus käy heittämässä vettä hänen sänkyynsä joka yö, eli olen nukkunut jokseenkin vähän. Kauhukaksikon musta puolisko on pissinyt nurkkiin ja epäilen pissitulehdusta. Mutkan kautta saatu lääke laittaa koiran oksentamaan ja tietysti meidän sänkyymme, eli pyykkivuori on komea ja vessassa haisee niin pissa kuin ykä. Kutomaan en ole ehtinyt oikeastaan ollenkaan, punaisen sukkaparin oikean jalan sukka - tai sitten vasemman - tuli sentään eilen illalla valmiiksi.

Mutta parempaan suuntaan mennään! Pesukone pesee pyykkejä illalla, lopetin mustan koiran lääkekuurin siihen paikkaan ja varasin lääkäriajan. Ostin Robinson Crusoelle vanhaa kunnon Vicksiä rintaan siveltäväksi ja menen ostamaan jonkun muun sudokulehden. Nyt meneillään oleva kirjakin on ihan kiva ja tänä iltana on vähän aikaa jopa kutoa. Sunnuntaina mennään Ruåttinlaivalle riehumaan ja tiistaina tuon väsyneen mutta onnellisen lapsen kotiin. Mikäs hätä meillä!