Terveisiä serkun luota. Oltiin perheen kera viettämässä mukava päivä valoisan ihmisen (ja hänen perheensä) luona, joka on tuntenut minut jo ennen syntymääni. Hän oli pienenä tyttönä nukkunut äitini vieressä, kun äiti odotti minua. Olin kuulemma masusta käsin kovasti tehnyt tuttavuutta.
Kotoisaksi olon teki myös sohvannurkassa ollut kasa lankoja! Sukuvikaa, näemmä:) Keittiön pöydän ääressä edistyi minulla punainen sukkapari, hänellä ISO kattilallinen maukasta lihakeittoa.
Vaikka tämä oli ensimmäinen käynti kyseisen serkun luona, niin nämä kyläilyt toivottavasti lisääntyvät puolin ja toisin. Tosin minua uhkailtiin jo paljussa likoamisella ja saunomisella, siellähän uimataidoton kastuu!
3 kommenttia:
Ouh, Vee ja palju, vaarallinen yhdistelmä.
Mitens te nyt vasta kyläilitte? Ootko löytäny uusia sukulaisia?
Sukulaisuussuhteiden luominen tai lämmittäminen tuo monia kivoja muistoja omastakin lapsuudesta.
Serkkutapaamiset tai serkkulounaat on nyt yleistymässä.
Isossa suvussa riittää uusiakin kyläiltäviä ;)
Paljua pelätessä...
Lähetä kommentti