Vihdoinkin sain nämä lähesviimeiset Kyjyt viimeisteltyä! Alimmaisena on Kyjy nro 19, vauvan peitto, sen päällä huovutettu joululiina eli kyjy nro 11 ja päälimmäisenä kyjy nro 16, Henkäys-huivi Noron Sekkusta. Joululiina ei onnistunut ihan täysin, kun unohdin kotoa toiseen päähän resorin ja huomasin sen vasta huovutuksen jälkeen. No, omassa käytössä menee noinkin, tai sitten sävellän siitä jotain muuta. Vauvan peitto tarttisi sen vauvan ja Henkäys on ihana, aivan ihana. Jäljellä siis enää kolme kyjyä kesken, joista niistäkin kahdesta puuttuu enää viimeistelyä. Hyvällä mallilla siis kyjy etenee.
Muuten ei elämässä kauheesti etene. Työt tökkii, kaikki tökkii. Elän viime vuotta uudelleen, äidin sairautta ja omaa pahaa oloani. Tavallaan on äitiä kamala ikävä, mutta samaan aikaan on niin helpottunut olo, kun kaikki on selvää ja jotenkin... ohi. Enää ei tarvitse pelätä ja olla huolissaan koko ajan. Ihan kuin suunnaton määrä voimavaroja olisi nyt vapautettu minun omaan käyttööni enkä vain osaa päättää mihin sen suuntaisin, minne pato purkautuu. Surutyö on vain tehtävä, enkä odottanutkaan sen olevan helppoa. Päivä kerrallaan elämässä eteenpäin, ei muu auta.
1 kommentti:
Voimia surutyöhön. Se ottaa aikansa ja pitää vain surra kun surettaa.
Lähetä kommentti