sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Ihan vaan pieniä mokia...

Kuinka ajatuksissaan sitä voi olla, tai helteen sekoittama, että näkee kaverin bussissa vasta kun hän on jäänyt pois? Ja juuri on viettänyt edellisen lauantain hänen mukavassa seurassaan... Sori vaan Tuittunen, näin kävi. Hävettää.

Kalevin masussa oleva patti on mietityttänyt pitkään, olen ollut huolissani ja pelännyt kuolemaa lähimpinä päivinä. Lueskelin sitten muuten vaan jyrsijäkirjaamme, kunnes erään kuvan kuvateksti meni tajuntaan asti: Sehän on Kalevin pipuli! Ei hätää sittenkään. Naurattaa.

Ostin Rakkaalle Aviomiehelle partavaahtopullon, kun halvalla sain. Sain haukut, koska hänellä on jo 3 pulloa partavaahtoa. Sain samalla kuulla pitkän listan muuta, mitä ei tarvitse hänelle ostaa, koska niitä on jo monta. Toistan itseäni, selvästikin. Ahdistaa.

Leikkasin kauhukaksikon blondilta takun hännästä, vielä toisenkin takun ja vielä ja viel... Meidän koiralla on hännästä vain ranka jäljellä. Hoidanko huonosti rakkaitani? Ja taas hävettää...

Ei minua helle haittaa, ei ainakaan näy päälle päin mitään...

1 kommentti:

Anitta kirjoitti...

Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä, sanoo joku sananlasku tai vastaava. Et sentään eläinlääkäriin sentään vienyt kuten eräs tuttavani vei lemmikkisiilinsä (kun sillä on napatyrä). No, lääkäri kertoi, että se on poikasiili ja sen "napa" sijaitsee keskellä massua.