Luin juuri kamalia juttuja lehdestä, itkettää ja omaa kahdeksanvuotiasta NIIN ikävä. Ei tiedä meidän lapsi maailman pahuudesta mitään, onneksi. Robinson Crusoe on aurinkoinen ja iloinen poika, halailee äitiään, joka ilta kerrotaan, kuinka paljon tykätään ja rakastetaan. Ei kaikilla ole niin, maailmasta ei pahuus lopu.
Flunssan jälkeisenä kolmoishermo on kovasti kiukkuinen, naamaa särkee ikävästi koko ajan. Se vie terän elämästä, mikään ei tunnu helpottavan. Kävellessä turtuu kipuun, mutta töissä on jaksettava pakertaa. Toisaalta en ole aikoihin saanut tällaisia kiksejä työn teosta, uuden oppiminen on kivaa!
Pääkaupungissa on kaunis ja kesäinen päivä, jospa tänään pystyisi edes vähän kutomaan. Siellä ois kahdet sukat (yllättäen) ja yksi vähän isompi joululahja kesken. Jos oon jotain tänä kesänä oppinut, niin kirjoneuletta ei kannata tehdä liian samankaltaisista väreistä, ei pal kuviot muuten näy. Harjoittelemalla oppii ja tekevälle sattuu.
1 kommentti:
Taidettiin lukea samoja kamalia juttuja. Ollaan iloisia omista aurinkoisista ja iloisistamme, jookos :)
Lähetä kommentti