Kreikkalaiset toivottavat toisilleen ensimmäisenä pääsiäispäivänä Khristos anesti ja jakavat punaiseksi värjättyjä keitettyjä kananmunia. Sitä ei saa ehjänä lentokoneessa Suomeen, kokeiltu on. Kalo Paskha on hyvää pääsiäistä ja sitä ei Suomessa kauhean kovalla äänellä viitsi huudella. Kreikkalainen (ortodoksinen) pääsiäinen on eri aikaan kuin tämä meidän pääsiäisemme, taidamme tänä vuonna missata sen noin viikolla. Kolmen viikon päästä olemme jo hyvin lähellä Rhodosta, ihanaa!
Edit: Kuulemma tämä vuosi on siitä harvinainen, että ortodoksinen pääsiäinen on samaan aikaan kuin luterilainen.
Ihanaa oli myös eilen Menitan neuletapaamisessa! Oli kiva nähdä tuttuja ja saada uusia. Kiitos kaikille seurasta! Kotiin palattuani oli kuin krapulainen olo, sellainen vähän pöllähtänyt ja haaveileva, kuin kivojen juhlien jälkeen. Onneksi ei paljoa tarvinnut morkkista kärsiä, taisin ihan asiallisesti käyttäytyä, vai? Tavaraa tuli vähän enemmän kotiin kuin mitä vein pois, kamalaa.
Päivän tärkein tapahtuma on Rakkaan aviomiehen aamupäivällä istuttamat herneet, pitää vahtia itämistä. Ja toisekasi tärkein on itse leivotut piparit, jotka eivät kelpaa Robinson Crusoelle, kun puuttuu se teollinen maku, nääs.
3 kommenttia:
Kiitos korista.
Mä leivoin karjalanpiirakoita ja ne kelpas mun pojalle niin, että piti jo toppuutella, että sain itsekin muutaman. Niistäkin puuttuu se teollinen maku, nam.
En sitten päässyt Menitan neuletapaamiseen, kun tuo flunssa ei suostunut jäämään yksin kotiin ;) Ehkä sitten ensi kerralla.
Laitoin sinulle tunnustuksen blogiini, käypä nappaamassa omaksesi :)
Lähetä kommentti