Tarina uudesta hienosta yleiskoneestani jatkuu...
Olin siis onnellinen, ja olen vieläkin. Vaikka kotona ei sitten ollutkaan valkoinen kone. Laatikon päällä on hienosti kuva valkoisesta koneesta ja siitä loogikko Rakas Aviomies oli päätellyt koneen olevan valkoinen. Ei huonosti, sanoisin. Mutta laatikon kyljessä oli myös iso vihreä tarra, joka kertoi sisällön olevan vihreä. Kaunis,päärynä/lime tms. sävy, ei tumma eikä paha, sellainen sopivan vihreä. Sopii verhoihin ja mattoonkin sekä nykyiseen vihreään kauteeni. Täytyy sanoa, että nauroin värin selvitessä Rakkaalle Aviomiehelle ääneen, sen verran hölmistynyt ilme naamallaan oli! Ja voi sitä selitysten määrää...
Veikko (uusi koneeni) on jo päässyt tekemään yhden keksitaikinan ja yhden teeleipätaikinan. Huomenna yhdistämme Veikon kanssa voimamme ainakin sämpylöiden ja mahdollisesti pullien merkeissä :) Perhe tykkää! Ja minä olen NIIN onnellinen.
4 kommenttia:
Jaha, ai että lime. Mä jo tuolla edell. kommentissa kehuin valkoista, ja oon edelleen valkoisen kannalla mutta on limekin ihan kiva. Pääasia, että Veikko pelittää ja perhe pysyy muonassa.
Mun väritoivelistassa valkoinen oli ennen tätä vihreetä, mut minkäs teet :) Onneks se ei oo musta! Sori vaan mustasta tykkäävät ;)
Ihanaa kun kodinkoneella on nimi ja se on kaiken lisäks miäs! Mulla on kävelysauvat nimeltä Ville ja Olli. Joskus erittäin harvoin mä käyn "poikien" kanssa ulkona:-)
Ai juu - musta olis ihan kamala ku siin näkyis kaikki pölyt ja rasvatahrat (joita ainakin mulla olis).
Onnea Veikon omistajalle!
Lähetä kommentti