Pidän asunnostamme, se tuntuu kodille vaikka onkin sekainen ja remontin tarpeessa. No, remonttia teemme vähitellen ja kaikki rempallaan olo on vaan niin meitä, ei kahden koiran, lapsen ja Rakkaan Aviomiehen kanssa voi tiptop-siistiä saavuttaa. Pidän myös kotimme sijainnista, kauppa ja bussipysäkki alle 50 metrin päässä ja silti riittävästi vihreää ympärillä, apteekki ja R-kiska lähellä, mitä muuta voisi toivoa?
Ainoa mutta on ollut jatkuva autoilla huristelu meitä ympäröivillä kevyen liikenteen väylillä, suomeksi jaliksilla. Kolme vuotta kiukuteltuamme, muutamankin vaaranpaikan koettuamme, laitoimme naapurin rouvan kanssa kirjeen kaupungille ja samalla muutamaan muuhunkin paikkaan kuten paikallislehteen ja Ylen Aikaiseen. Tänään saapui vastaus, jonka mukaan saamme molempiin päihin taloa ajoa estävät portit! WAU!
Maailmassa on sittenkin oikeutta! Enää ei tarvitse sydän kylmänä pelätä, että kuka seuraavaksi jää auton alle kotiovellamme. Vaan minkäs epäkohdan kimppuun sitten hyökkäisin?
4 kommenttia:
Jee! Tosi hieno homma että portit järjestyivät, loppuu se tanan ralli siellä lasten ja vanhusten seassa.
Hieno saavutus :) Kyllä niitä epäkohtia löytyy korjattavaksi, älä ollenkaan epäile.
Minun pitäisi väsätä kuntaan kannanotto koulukuljetuksista, kun lapsukaisemme joutuvat kulkemaan bussilla jatkuvasti muuttuvan tietyön keskellä.
Ihan en seuraavaksi ajatellut tuota maailmanrauhaa, siihen tuskin yksi kirje riittäisi... Vaan kyllä mulle taas joku hyvä haaste löytyy, uskon sen.
Hienoa, että kirjelmänne tuotti tulosta.
Lähetä kommentti