Äidin kirjahyllystä perin ISON keittokirjan, tähän pitäisi tutustua oikein ajan kanssa, kuten myös äidin tekemiin muistiinpanoihin emäntäkoulusta, silloin joskus lähes 60 vuotta sitten. Liina on äidin kirjoma, nyt kaapissa vie tilaa kolmen sukupolven kirjotut liinat, kun on mummin tekemiä ja itsekin kirjottuja. Ai niin ja ne edelleen kirjomattomat!
Kaunis vihreä kannu on äidin perintöä, tässä äiti aina teki lettutaikinan, lorautti pannulle rannemitalla taikinaa ja letut oli niin hyviä, että koirakin söi :) Kannun pohjassa lukee Arabia, mutta meille se on aina lettukannu. Robinson Crusoen riemuksi siinä oli tällä kertaa vihreää mehua!
2 kommenttia:
Toi on hyvä keittokirja. Mä sain sen häälahjaksi, kuten muutkin suvun morsiot, täti kun oli Otavalla töissä. Mulla on sisällysluettelo jo irtosivuina, paljon käytettyjen kohtien reunat värjääntyneet - kaiketi ruuanvalmistusaineilla;) Ei tästä ihan viimeistä ruokatrendiä löydy mutta ei paljoa puutukaan. Hyvällä perusohjeella ja mielikuvituksella reseptit muuntuu vaikka miksi eksotiikaksi.
Kannu On söpö ja lettukannuna varmasti oikein hyvä. Vaikka pohjassa lukee Arabia niin käyttöönhän astiat on tarkoitettu. Mä ainakin käytän kaikkia.
Mulla on joku kannufetissi. Tuo saa ihan läähättämään.
Lähetä kommentti