Ihana pitkä ja leveä mohairhuivi valmistui lauantaina kaiken kiukun ja hammastenkiristelyn päälle. Tuohon on lutuista kääriytyä, se lämmittää kipeitä hartioita, tuntuu pehmeälle kaulaa vasten, kevyelle kuin uneen vaipuminen illalla oikein väsyneenä. Kaksi 50 gr kerää meni ja jos olisin osannut arvioida paremmin langan riittävyyden, niin olisin tehnyt leveämmän ja lyhyemmän. Mutta näinkin on hyvä, seuraavasta sitten erilainen.
Tarkkasilmäisimmät huomaavat alla mekon ohjeen, jota olen neulomassa. Takapala on viimeisillä senteillään niin painava, ettei joka päivä pysty tekemään tällä niskalla. Vähitellen se sieltä hiipii, kuin salaa valmistuen. Loppuviikosta ehkä jo kuvia valkoisesta lohikäärmeestä, kunhan joku vaan päättelee ne langanpätkät.
2 kommenttia:
Neulotko pitkillä puikoilla sitä takakappaletta? Pyöröpuikoilla voisi olla parempi niskalle?
Pyöröillä, meiltä ei montaa pitkää puikkoa taida löytyä... Henkinen kipu on ehkä pahin, kun noin ison palan neulominen on niiiiiin tylsää :(
Lähetä kommentti