Tämä kaksipäiväinen työviikko on sen verran mukava, että voisin tähän ryhtyä ihan kokonaan. Tosin joka viikko ei ole tiedossa risteilyä hyvässä seurassa ensin Tukholmaan ja sitten vielä Tallinnaankin! Mukavaa vaihtelua tähän raskaaseen aikaan, jos vaikka laivan keinuminen tuudittaisi siihen koko yön uneen, jota hartaasti kaipaan ja tarvitsen. Toivottavasti hautajaisten jälkeen helpottaa.
Tallinnaan menen ihan käsitöiden merkeissä ja puikkoja ostamaan, lankaa en noiden 24 kilon kaveriksi tarvitse. Erehdyin jostain ostamaan halvalla Novitan Ticoticoa ja kutaisin siitä rumat ja karheat sukat Robinson Crusoelle. Nyt sitä halvatun kamalaa lankaa on jäljellä 2,5 kerää. Ennesvanhaan olisin vienyt ne langat äidille kudottavaksi, en enää. Itse asiassa jouduin sydän särkien viemään jätesäkillisen lankoja roskikseen äidin luota. Sydän särki, koska langat olivat niin kammottavan huonossa kunnossa, rasvaisen tahmeita, täynnä pölyä, koirankarvoja ja ties mitä lattialta mukaan tulevaa... Uskokaa pois, olisin ne pelastanut, jos se olisi ollut mahdollista. Pelastettavaa riittää muutenkin, vaikka suurimman osan tavaroista saa Fidan auto hakea pois.
Oikein makoisia Runebergin torttuja vaan kaikille, laskiaispulliakin on jo nähty. Pitäiskin leipoa itse, vaikka taisi se hiiva sittenkin vanhentua jääkaapissa...
2 kommenttia:
Jep, kiva odotella matkaamme.
Mä näin semmosen Rumpun ettei ollutkaan pieniä leivareita vaan kakkuvuokassa tehty isompi Rumppu. Kätevää. En kyll oo tekemässä mutt . . .
Todella surullista :( Itse saatoin isäni viimeiselle matkalle yli 20 vuotta sitten. Kokemuksesta voin kertoa, että hautajaisten jälkeen helpottaa, sitten se varsinainen surutyö alkaa, mutta alkusokki on ohi. Itse olen surun hetkellä ajatellut, että "kuukauden päästä tuntuu jo paljon paremmalta" ja "kesällä oon jo ihan toisella mielellä" jne. Aika on armollinen, aika tekee tehtävänsä. Nyt vaan päivä kerrallaan, kyllä se aikanaa helpottaa, voimia teidän koko pesueelle.
Lähetä kommentti