Joskus sitä kuvittelee olevansa jonkun kanssa hyvä kaveri ja sitten huomaa, ettei se sen toisen puolelta niin ystävyyttä ollutkaan, kelpasin vain paremman puutteessa. Sitten joskus ei jotakuta voi lähes sietää ensin alkuun ja siitä tuleekin sitten tosi hyvä ystävä.
Joskus joku on hyvä ystävä, vaikka menisi yhteydenottojen välissä rutkastikin aikaa ja jotain toista ihmistä näkee vaikka joka päivä ja silti ei tunnu ystävyydeltä. Ollaan vain tuttuja. Joskus ei jotakuta ole edes nähnyt, lukenut blogia vaan, ja silti sekin tuntuu ystävälle (vilkutuksia!). Ja heitä on mukava nähdä livenä, se tuntuu jotenkin turvalliselle :)
Tuttuja ja kavereita on paljon, mutta niitä oikeita YSTÄVIÄ, niitä ei niin montaa olekaan. Silloin tuntuu pahalle, kun jonkun, jonka on kokenut ystäväksi, huomaakin olevan vain - tuttu. Tutut tulee ja menee, mutta ne ystävät jää, ainakin sydämeen asumaan.
Nyt tais lipsahtaa ihan himpun paatoksen puolelle. Pojat kotiin sieltä metsästä, mamma sekoaa ykkinää kotoon.
2 kommenttia:
Juu, noinhan se menee, ystävät ja tutut sekä puolitutut. Tulevat ja menevät, harva jää, on tai pysyy.
Ystävyyttä: monenmoista, kirjavaa, puolituista, puolentehoista...aina silloin kovin suruisaa, kun toinen pahoittaa mielensä. Toivon monia hyviä ja aitoja ystäviä.
Lähetä kommentti