Linnut laulaa, minä jaksan mennä jumppaan ja päivät pitenevät. On vaan niin vaikea päättää, mitä tekee, kun nyt voisi taas kutoa bussissa, mutta on hyvä kirja (tai kaksi) kesken. Samoin iltaisin on vaikeaa, kun on juuri sopivia sudokuita, ne kirjat ja kutimetkin valittavana. Ennakoin tulevaa aloittamalla juuri sopivan bussikäsityön (kaulaliina jämä-samoksesta), jota jo kotosalla olen väkertänyt. Se saattaa tosin tulla valmiiksi ennen kuin ehtii kertaakaan bussiin. Samosjakku on kasaamista ja kaulusta vailla, eli valmistunee kesäksi.
Tämä päivä on äiti-lapsi päivä, vaikka kalenterissa lukee ihan muuta. Robinson Crusoe on sen verran räkäinen ja yskäinen, että annoin jäädä kanssani kotiin. Turtles-puku päällä lähdemme kohta ulos keräämään kauhukaksikon mustiksen pissiä ja viemme tarkistukseen. Sitten ehkä kirppikselle ja taas kotiin pyörittämään pyykkikonetta ympäri. Jännittävää elämää juu. Kauhukaksikko katsoo ihmeissään, kun eivät malta edes nukkua, jos vaikka saisi jotain ylimääräistä syötävää, eihän sitä koskaan tiedä.
Rakas aviomies on muuten sitä mieltä, että tämä naistenpäivä on pelkkää kommunistista hapatusta. Siellä ne kuulemma hakkaavat naisiaan täysillä muina päivinä, mutta tänä yhtenä päivänä ei niin kovaa. Sattuu ne ruusujen piikit vaikka ei niin kovaa löisikään. On tainnut tästäkin päivästä tulla markkinamiesten rahankeruu -päivä. Voi voi. Taitaa kerrankin olla Rakas aviomies oikeassa.
1 kommentti:
Mä sain naistenpäivä kortteja jo 60-luvun loppupuolella kommunistisesta neukkulasta. Sillon täällä ei tiedetty tämmösestä päivästä ollenkaan. Tai kai joku tiesi mutta ei siitä puhuttu näin kuin nyt.
Naistenpäivä Pommackia oikein kuohuvalasista saatiin Maaran kanssa Kampissa. Kierrätin KehäIII ulkopuolista stadin aarrepaikoissa.
Lähetä kommentti